Tukevasta aikuisesta tuetuksi aikuiseksi

Aikuisen tukemista, mallia ensihoito. Partiossa samalla tasolla? Vasta kun onnettomuus on sattunut niin tulee tukea?

Kuulkaa Sanaa Ohjelmauudistuksesta! Taas!

Aikuisen tuen mantra on yksi parhaiten itsensä läpi lyöneitä ohjelmauudistuksen merkittäviä muutoksia. Jokaiselle ikäkaudelle partiomenetelmän kautta taattu riittävä vanhemman partiolaisen tuki on loistava mahdollisuus vaikuttaa partiotoiminnan laatuun kaikilla tasoilla. On merkittävää sisäistää myös se, että partiomenetelmän aikuisesta tuesta puhuttaessa ei tuijoteta 22. ikävuoden rajaa tiukasti. Aikuisen tuen toteutuminen on ennen kaikkea tilanteesta riippuva. Yksittäisen sudenpennun kannalta samoajan johtamassa leikissä toteutuu varsin riittävä aikuinen tuki. Toisaalta vaeltajalle ei voi toinen vaeltaja toimia aikuisena tukena.


Ikävät uutiset ovat, että aikuinen tuki toteutuu kovin surkeasti tällä hetkellä. Mutu-tuntumalta sanoisin että samoajaikäkaudesta ylöspäin aina sinne olen mennyt kotiin -vaiheeseen asti aikuinen tuki epäonnistuu. Ja kyllä, esitän tässä ja nyt että myös aikuisille voi, ja on jopa suotavaa soveltaa partiomenetelmää kaikessa toiminnassa. Partiomenetelmä on se mikä tekee partiosta partion, eikä vain epämääräistä huivikaulaisten ihmisten keekoilua enemmän tai vähemmän luontoympäristössä.

Mistä sitten aikuiseen tukeen saataisiin laatua? Sudenpentujen, seikkailijoiden ja tarpojien osalta ongelma tuntuu olevan pienempi. Roolijako aikuisen ja lapsen/nuoren välillä on selkeä ja partiossa opittavat taidot ovat hyvin käytännönläheisiä, selkeästi rajattavissa tai syntyvät partiomenetelmän toteutumisen kautta kuin itsestään. Ongelmia nähdäkseni ilmenee lähinnä aikuisen ottaessa liian suurta roolia asioiden onnistumisen takaamiseksi, pitäähän partiossa saada epäonnistua: "Partiossa puuron kuuluukin palaa pohjaan."
 

Yksinäistä on. Yksi näistä on. Aikuinen.

Samoajaikäkaudessa, jossa yksilöiden persoonat alkavat löytämään muotoaan ja aikuisen tuen pitäisi kyetä muuntumaan myös yksilöllisemmäksi, alkaa ongelmat. Aikuisen tehtävät muuttuvat haastavammaksi sellaisella osa-alueella johon koulutusjärjestelmällä ei ole antaa tarpeeksi eväitä. Valitettavasti suurin aukko koulutusjärjestelmästä löytyy partio-ohjelman, tai mieluummin käyttäisin sanaa partiokasvatuksen kohdalta. Aikuinen jää kovin yksin. Ja se yksin jääminen synnyttää tarpeen ryhtyä systemaattisesti hallinnoimaan aikuisresursseja.

Eräs tapa lähtestyä tätä ongelmaa on perehtyä WOSMin tuottamiin materiaaleihin, jota olenkin kätevänä ja oppimishaluisena partiojohtajana tehnyt. WOSMin World Adult Resources Handbook (2005) antaa varsin kattavan katsauksen aikuisiin partiossa. Sieltä löytyy myös seuraava kuvio aikuisen "polusta" partiopestissä:

Suomen Partiolaisten aikuisresurssitoiminnanalan (nimikilpailu edelleen auki) ydintehtävä on yo. kuvion "Activities" -kohdan jouheva, tehokas ja pitkäkestoinen toteutuminen jokaisen partioaikuisen kohdalla. Tämä on toiminnanalan tarkoitus. Luomalla tehokkaan hallinnollisen rakenteen aikuisresursseille, mahdollistetaan aikuisen onnistuminen pestissään sekä luodaan partiosta myös aikuisille innostavaa, osallistavaa ja voimauttavaa. Partiobrändipullon mukaisesti. Hik!

Seuraavissa blogikirjoituksissa syvennyn aiemmin esittämäni kuvan vasemman laidan nelijakoon: Rekrytointi, koulutus ja tuki, henkilökohtainen kehitys ja aikuisresurssien hallinnointi. Hahmottelen miltä Suomen Partiolaisten aikuistoiminnanala voisi näyttää ja mitä tehtäviä sillä on. Stay tuned!

Vaeltajat, nuo murheenkryynit

Tässäpä niitä vaeltajia on.

Aloitan edellisen bloggauksen kuvahässäkän ruodinnan historiasta, ja nimenomaan omalta kannalta tarkastellusta lähihistoriasta: Vaeltajat. Kaksi vuotta pään takomista seinään. Toimin Suomen Partiolaisten vaeltajaohjelmajohtajana vuosina 2010-2011 ja voin rehellisesti kertoa että siinäpä on ikäkausi joka ei todellakaan toimi. Eteenpäin on kuitenkin tultu ja muistuttelen itseäni jatkuvasti, että uusi partio-ohjelma otettiin käyttöön vasta vuonna 2010 joten tämän ikäkauden kanssa ollaan vasta alkutekijöissä jos sielläkään. Olen kuitenkin havainnoivinani kaksi massiivisen kokoista ongelmaa jo nyt:

1. Vaeltajaikäkausi on auttamatta liian lyhyt. Mietin millainen olin itse 18-22-vuotiaana: Tein töitä jo lukion loppuvaiheilla, ylioppilaskirjoitukset jaoin keväälle ja syksylle sekä niiden jälkeisen kevään huinin siellä sun täällä töissä ja töittä, kun kesällä oli kuitenkin varusmiespalveluksen suorittaminen edessä jossa holahtikin sitten 1,5 vuotta sopimussotilaana suoritetun tukiopetuksen myötä. Ja katso: Olin 21,5-vuotias kun siirryin reserviin. Missä välissä olisi pitänyt löytää se aika partiolle, kun elämäntilanteessa tapahtuu jatkuvia muutoksia enkä rehellisesti sanottuna tiennyt kuin vasta armeijan jälkeen mitä (luulin) halu(av)an(i) elämässä tehdä. Tiedostan toki, että on niitä jotka päätyvät suoraan lukion penkiltä korkeakouluun tai vielä parempaa: Ammattikoulusta työelämään ja heillä saattaa olla enemmän aikaa annettavana myös partiolle. Kuitenkin 18-22-vuotiaana kohdattavat elämänmuutokset vievät, ja onneksi vievät, nuoren muille teille kuin partion pariin.


2. Vaeltajaluotsit. Voi pojat. Ryhdyin lippukunnassamme tähän pestiin tänä syksynyä. Luin yhden junamatkan aikana vaeltajaluotsin oppaan läpi. Voi veljet. Olihan siinä kerrottu vähän millainen ohjelman rakenne on, mitä 18-22-vuotias nuori voisi etäisesti kaivata, mutta ei minulla sen luettuani ollut hulabaloo-tunnetta ja let's do this-fiilistä. Oli enemmänkin sellainen: Voi jeesus. Tässäkö se nyt on? Tällä pitäisi pärjätä? Miksei kukaan vaeltajaohjelmajohtaja ole tehnyt vaikkapa mallipohjaa vaelluskartasta? Onneksi noheva vaeltajaluotsi ja käsittämättömän kova sälli Arttu Piipponen oli sellaisen tehnyt ja sen olin itselleni PäPan piirileiri Sarasteella häneltä kähveltänyt. Tiedostan, että en ole käynyt vaeltajaluotsikoulutusta, se modyyli taitaa löytyä jostain pj-peruskurssien lomasta. Ihmetyttää, että mitä poppamiehen tansseja ja BP:n verenjuontia siellä tehdään, jos minusta aiotaan takoa muutamassa tunnissa 18-22-vuotiaan nuoren partiokasvatuksellinen suunnannäyttäjä. Eikä edes yhden, vaan seitsemän!

Ratkaisuna vaeltajaikäkauden lyhyyden osalta esitän vaeltajaikäkauden ja aikuisuuden tiukan kahtiajaon hälventämistä. Vaeltajalle on luotava mahdollisuus tehdä selkeä, ja kiireetön valinta siitä milloin hän astuu partion aikuisuuteen vievälle partiojohtamisen polulle. Samalla aikuisuuden "ehdotonta" alaikärajaa hilataan vaikkapa kansainvälisesti käytössä olevaan 25. ikävuoteen. Tärkeintä on antaa vaeltajalle aikaa kasvaa aikuiseen partiojohtajuuteen, koittaa omia rajojaan edelleen partiokasvatuksen kohteena ja saada pitkäjänteisesti tukea vaeltajaluotsilta, jonka rooli on yksilölle mentori ja vaeltajaryhmälle fasilitaattori.

Mitä tämä vaeltajan "partiojohtajuuden polku" sitten pitäisi sisällään? Tähtäimessä on aikuisuuden vastuihin ja rooliin asettunut partiojohtaja, jonka tehtävänä on mahdollistaa lasten ja nuorten toimintaa. Tämän polun voisi aloittaa Suomen paras ja käytetyin osa vaeltajaohjelmaa:

Pj-peruskurssi. Moduulirakenteeltaan sen ainakin pitäisi toimia jonkinlaisena johdatuskurssina partiojohtajuuteen, opettaen paljon lippukuntatoiminnan arjesta sekä jonkin ikäkauden johtamisesta.

Pj-peruskurssilla opeteltuja taitoja lippukunnassa harjoiteltuaan vaeltaja suuntaa keräämään kokemusta, tietoja ja taitoja taitokursseille, ulkomaan- ja kotimaanmatkoille, lippukuntien johtamistehtäviin, piirin vapaaehtoistehtäviin ja erilaisiin projekteihin.

Kolmantena, joskin vapaaehtoisena vaiheena on jonkinlainen johtamistaitoja kehittävä koulutus, suomalainen vastine Value Based Leadership -kurssille. Tätä ei luonnollisesti ole vielä olemassa, mutta tahtotilaa ja osaamista alkaa pikkuhiljaa Suomesta löytymään. Tämän puhtaasti johtamistaitoja korostavan kurssin käytyään vaeltaja on valmis entistäkin vaativimpiin johtamistehtäviin sekä luottamustehtäviin.

Lopullisena askeleena aikuisuuteen siirtymisessä vaeltaja tekee loppuun vaeltajaohjelman toteuttamalla ulkomaanprojektin ja osallistumalla exit-seremoniaan. Viimeistään tästä seuraa aikuispestin vastaanottaminen ja siirtyminen mahdollistajaksi. Ko-Gin käyminen tässä vaiheessa on myös omiaan tukemaan aikuisuuteen siirtymisessä.



Läpi tämän johtajuuden polun korostuu aikuisen tuen rooli. Mistä Isengardin savuisista montuista tällaisia aikuisia nousee, onkin seuraavan bloggauksen aihe.

Yksinäinen aikuinen

Partiojohtaja! Oletko yksinäinen? Onko vaikea keskustella pestissäsi kohtaamistasi ongelmista? Eikö aika riitä? Onko pestisi liian epämääräinen? Älä huoli, nyt siihen on ratkaisu!

Olen viime aikoina vakavasti pohtinut asettumista ehdolle Suomen Partiolaisten hallitukseen. Tätä tekstiä kirjoittaessani Suomen Partiolaisten ylin päättävä elin, kunnianarvoisa Partioneuvosto kokoontuu Rantapuisto-nimisessä 90-luvun lamaa edeltävää loistokkuutta uhkuvassa kokoushotellissa. Asialistalla on kunnianarvoisan koulutusministeri Hilanderin eroanomus ja mikäli hänelle ero myönnetään niin saatanpa asettua ehdolle kyseiseen luottamustehtävään.

Mikäli minut valitaan, niin on hyvä jo tässä vaiheessa tehdä selväksi mitä tulen ajamaan läpi mikäli asetun ehdolle ja mikäli valinta osuu minuun. Tiivistettynä se löytyy tästä:

Huomasithan, että siellä oli pari provokatiivista koukkua jotka kieli poskessa kirjoitin. En oikeasti halua koulutuksesta eroon ja Johtamisakatemia on amerikkalaisittain ilmaistuna "long shot". Ne on kuitenkin siellä herättämässä keskustelua ja tunteita. Uskon kuitenkin vakaasti että nykymallisesta koulutuksesta on päästävä eroon, meidän on tuettava meitä aikuisia muutenkin kuin kouluttamalla heitä... meitä.

Päälinjauksinani esitän, ja näistä myöhemmin tarkemmin bloggaan:

1. Vaeltajaikäkauden ja aikuisuuden välisen tiukan rajan hälventäminen. Esitän konkreettisiksi keinoiksi aikuisuuden ehdottoman ikärajan siirtoa 25-vuotiaaksi ja "partiojohtamisen polun" rakentamista vaeltajaikäkauden sisään. Tälle polulle vaeltaja voi siirtyä kun hän kokee olevansa siihen valmis ja hyväksyy että sen päädyssä odottaa aikuisen rooli partiossa - partiokasvatuksen kohteesta mahdollistajaksi siirtyminen. 
2. Koulutusvaliokunnan toiminnan keskittämistä laajasti aikuisresurssien hallinnaksi, tämä on ollut suuntaus niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla suomalaisen partiokentän ulkopuolella. Koulutus pysyy edelleen osana uuden aikuisresurssivaliokunnan (nimikilpailu aukeaa nyt!) toimintaa, mutta se on vain osa neljästä toiminnosta eikä toiminnan itse tarkoitus.

Tässä ajatuksiani. Kommentointi on erittäin toivottavaa, koska Groucho Marxia mukaillen: Jos ette pidä niistä niin minulla on toisia. Eipä tullut vielä tällä kertaa tiukkaa hallintotieteellisä ruodintaa, tämän ajatuksen pohjatyö tehtiin vuosien vierestäseuraamisella ja viime viikkojen aktiivisella keskustelulla minun nähdäkseni viisaiden partiojohtajien kanssa.