Tervetuloa hallitsemaan!

Ajankohtaista suomalaisesta partiosta ja sen ytimestä, partiokasvatuksesta.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Partiokasvatuksellinen manifesti

Nyt kun olen virallisesti ilmoittanut olevani ehdolla vain Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavaksi jäseneksi, on aika laittaa partiokasvatuksellinen patarumpu soimaan ja kertoa omia mielipiteitäni tästä toiminnanalasta. Nämä ovat asiat niin kuin minä ne tällä hetkellä näen, mutta älkää hetkeäkään luulko, etten tarpeeksi hyvillä perusteluilla olisi valmis niistä joustamaan. Vinkiksi hyvälle perustelulle voin antaa alkusanat: "Lasten ja nuorten kasvun kannalta olisi parempi, että..."

1. Partiotoiminnan keskiössä on oltava vain ja ainoastaan lasten ja nuorten kasvu kohti partion päämäärää.

Tämänhän pitäisi olla selviö, eikö? Miksi me emme sitten rakenna kaikkea toimintaamme tämän periaatteen ympärille? Mikäli minut valitaan Suomen Partiolaisten hallitukseen, tulen kaikin käytettävissä olevin keinoin levittämään partiokasvatuksen pitkät ja tarttuvat lonkerot jokaiselle toiminnanalalle. Voisi sanoa muiden toiminnanalojen olevan "mulla töissä". Toki mihinkään uuvuttavaan muiden hommien näätimiseen en tule lähtemään enkä pyrkiä muutokseen ulkoapäin, vaan pyrin saamaan kaikkia näkemään etuja joita saavutetaan partiokasvatuksen aktiivisemmalla huomioonottamisella sekä tarjoamaan siihen avuksi resursseja.

Toki myös oma pää pitää olla puhtaana partiokasvatuksen saralla. Ohjelmatoiminnan osalta tämä tarkoittaa termistä ”Ohjelma” luopumista. Se sisältää jo lähtökohtaisesti oletuksen, että lasten ja nuorten toiminta on jotain erikseen järjestettävää, jolla pahimmillaan vain pidetään heidät kiireisinä jotta selvitään tästä koloillasta/viikonlopusta/leiripäivästä/aikuiset pääsevät tekemään sitä mitä tulivat leirille tekemään. Jotta tässä ei tapahtuisi mitään kontekstista irrotuksia, selvennän aikuisen roolin tässä kohtaa: Aikuisen tehtävänä partiossa on toimia lasten ja nuorten toiminnan mahdollistajana. Tämä lause sisältää kuitenkin oletuksen, että partiossa edetään AINA lasten ja nuorten toiminnan ehdoilla. Aikuisen etu ei saa siis mennä lapsen ja nuoren kasvun toteutumisen edelle. Virtaviivaistamalla nykyisen ohjelmatoiminnanalan kasvatustoiminnanalaksi, muodostamme selkeämmän toimintakentän koko partiokasvatuksen toteutumiselle.

2. Toiminnanalan järjestäytyminen

Mikäli minut valitaan ohjelmatoiminnanalaa luotsaamaan, saan ryhtyä siihen siltä kannalta onnellisessa asemassa että se on täynnä motivoituneita ihmisiä jotka onnekseni jakavat pitkälti samoja ajatuksia partiokasvatuksesta kuin minäkin. Tällä hetkellä resurssit ovat jaettuna nähdäkseni aika teennäiseen kahtiajakoon Ohvan ja Pohken välille, jotka kuitenkin käsittelevät usein asioita ristiin ja törmäävät tilanteisiin joissa heille suunnattu asia vaatisi toisen osallistumista päätöksentekoon. Tehtävien jakautuminen on myös yksi merkittävä tekijä siinä, miksi Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavan jäsenen pesti on suorastaan epäinhimillinen. Ketä voidaan vapaaehtoisesti edellyttää johtamaan yhtä valiokuntaa (Ohva), yhtä toimikuntaa (Pohke), osallistumaan hallitustyöskentelyyn täysipainoisesti ja vastaamaan keskusjärjestön suurista projekteista (esim. seuraava suurleiri)?

Kasvatusvaliokunnassa yhdistyisivät Ohvan ja Pohken tehtävät siltä osin kuin niitä on asiakkaan (piiri, yksittäinen partiolainen) kannalta perusteltua säilyttää keskusjärjestötason toiminnassa. Pohke on jo tehnyt loistavan sisäisen työnjakonsa ja Ohvan osalta luopuisin hyvinkin teennäisestä ikäkausittaisesta tehtävänjaosta. Teennäinen se on siltä osin että ikäkausijohtajien pestit ovat täysin erikokoisia. Säilyttäisin niistä vain vaeltajaohjemajohtajan pestin, sillä vaeltajat ovat ikäkausi, jolla fokus on jo lähtökohtaisesti koko Suomen laajuinen ja vahvasti kansainvälisesti suuntautuva - kansallinen vaeltajuuden "omistajuus" on siis tarpeen. Kasvatusvaliokunnan pesteistä yksikään tehtävä ei ole niin pieni ettei se olisi pestatun henkilön pääpesti partiossa, eikä pesteissä ole myös enää niin selkeitä raja-aitoja vaan isompia kokonaisuuksia otetaan haltuun verkostomaisesti enemmän tai vähemmän pysyvästi muodostettavissa pienryhmissä tai pareittain kokoontuvissa yksiköissä, jotka ottavat etenkin kasvatusvaliokunnan sidosryhmiltä ja ulkopuolelta tulevat uudet tehtävät hoitaakseen, siirtääkseen ne joko a) kasvatusnäkökulman tuomisen jälkeen toimeenpantavaksi toiselle toiminnanalalle b) piirien ohjelmaohjaajille / kasvatuksesta vastaavalle elimelle tuotuaan niihin keskusjärjestön näkökulman c) pysyväksi osaksi kasvatustoiminnanalaa keskusjärjestössä d) hoitavat asian "pois päiväjärjestyksestä" projektiluontoisesti. Tämä prosessi on jatkuvaa ja koskee käytännössä kaikkia asioita joita ei ole valmiiksi suunniteltu olevan osana keskusjärjestön kasvatustoimintaa.


3. Toiminnanalan tehokkuus, ohjelmatapahtumat piireihin

Uuden kasvatusvaliokunnan tehokas toiminta ja olennaisiin asioihin keskittyminen ovat uskoakseni tie menestykseen. B-P spirit varjelkoon meitä mikromanagerointiin suistumiselta! Jotkin toiminnot, joita on aiemmin pidetty keskusjärjestön vastuulla, on "ulkoistettava" tehokkaan toiminnan nimissä. Nyt alan varomaan sanojani, sillä asioita jollain tarkkuudella eriteltäessä on vaara erään torstaisin keittomuodossa nautittavan palkokasvin ajautumisesta sille kuulumattomaan paikkaan. Älä huoli, en minä vihaa juuri sinua, tai sinun edustamaasi asiaa X. Haluan vain, että se hoidetaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin tähän asti ja keskusjärjestön kannalta tehokkaimmin, jotta siellä voi keskittyä olennaisiin asioihin.

Keskusjärjestö ei ole mikään ohjelmatoimisto. Oletukseni on, että kukaan ei päädy keskusjärjestöpestiin koska siellä tehdään ohjelmatapahtumia. Ohjelmatapahtuma on 7-22 -vuotiaille järjestettävä tapahtuma, joka tähtää tiettyihin nimettyihin kasvatustavoitteisiin toteuttamalla partio-ohjelmaa tapahtumassa. Keskusjärjestön järjestämä ohjelmatapahtuma on sellainen, johon piireillä tai lippukunnilla ei ole resursseja tai osaamista järjestääkseen sellaisen ohjelmatapahtuman, joka on tarpeellinen kyseessä olevan ikäkauden kasvun toteutumiselle. Keskusjärjestön ohjelmatapahtumat tulisi lähtökohtaisesti olla kokoluokaltaan sellaisia, että niillä saavutetaan merkittävä vaikutus partiolaisen kasvuun kohti aktiivista ja itsenäiseen ajatteluun rohkaistua yhteiskunnan jäsentä. Käytännössä tällaisia ohjelmatapahtumia ovat vain suurleirit. Ne ovatkin keskusjärjestön kannalta tehokkaita tapoja vaikuttaa koko Suomen partiokasvatukseen kertaheitolla.

Käytännössä puhun nyt siis samoajien Explo-tapahtumasta, jolle haettaneen edelleen johtajaa (tavoitteeni on ympätä se osaksi suurjuhlia), VaeltajaVisiosta ja VaeltajaValtakunnasta. Kuten aiemmin mainitsin, vaeltajaikäkausi vaatii kansallista haltuunottoa, mutta ohjelmatapahtumien kautta se toteutuu kovin huonosti kunnes massat alkavat olla niissä niin suuria, etteivät piirit kykene niitä järjestämään. Tällöinkin suosisin piirien yhteistyötä keskusjärjestön järjestämisvastuun sijaan. Monet piirit järjestävät jo muutenkin vaeltajatapahtumia vuosittain, mikäli halutaan yhdelle antaa jokin kansallinen vaeltajasymboli ja sanoa "Tämä on nyt se Valtakunnallinen Vaeltajatapahtuma" niin sitten voidaan toimia niin. Yksi kysymys jota selvitämme varmasti, on että kuinka tarpeellista tällaisen tapahtuman järjestäminen valtakunnallisesti ylipäänsä on? Tuoko valtakunnallisuus mukanaan jotain kasvatuksellista jota ei saavuteta piiritasolla tai piirien yhteistyönä? Vai onko se vain jotain joka on keksitty ohjelmauudistuksen aikana ja sen perusteella lähdetty rakentamaan koko järjestelmää, pohtimatta alkuunkaan että Miksi?

4. Jäykästä ohjelmakäsityksestä joustavaan ja laadukkaaseen partiokasvatukseen

Olin itse tekemässä ohjelmauudistusta, joten käsitellessäni seuraavassa ohjelmauudistusta kyseessä on nähdäkseni kohtalaisen valistunut näkökulma ohjelmauudistuksen tuomaan ohjelmakäsitykseen.

Ohjelmauudistusta tahkottiin hyvällä draivilla eteenpäin ja varsin nopealla aikataululla. Ikäkausiprojektiryhmät olivat erilaisin resurssein varustettuja, minun edustamani ryhmä oli jatkuvasti hyvässä henkilöstömäärässä ja se näkyy myös työn tuloksessa: Tarpojaohjelma on aktiviteettirikkain ja joskin myös monimutkaisin kokonaisuus partio-ohjelmassa. Toiset ikäkaudet eivät olleet näin suotuisassa asemassa ja joissakin kohtaa jouduttiin käyttämään oikopolkuja, kuten päätöksessä jättää taitomerkit seikkailijaikäkauden käyttöön. Yhteistyö ikäkausien välillä toimi aluksi ja paperilla hyvin, ja sanoisin että matriisiorganisaatio onnistui luomaan sellaisen ohjelman kuin mitä varten se oli rakennettu. Valitettavasti ohjelman yhtenäistäminen ja selkiyttäminen jäivät varsin heikolle pohjalle. Sitä tarkoitusta palvelemassa olleet ohjelmauudistuksen yhteiskokoukset kuluivat muihin asioihin, jotka sinänsä olivat myös tärkeitä. On syytä muistaa kuinka mullistavasta askeleesta oli kyse ja tekemistä riitti sen mukaisesti. Lopputuloksena oli melko epäyhtenäinen paketti, joka kärsi valitettavasti keskittymiskyvyn tai tahtotilan herpaantumisesta loppumetreillä ja viimeistely sekä jalkautus jäivät puolitiehen. Tuloksen voi käydä katsomassa osoitteessa ohjelma.partio.fi

Ohjelmauudistuksen jälkeen (ja jo aikana sitä ennen, olihan tässä menty nk. perse edellä puuhun kun ensin uudistettiin järjestön hallinto ja koulutusjärjestelmä, sitten vasta itse päätuote (ohjelma) joka väistämättä joutui sopeutumaan aiempiin päätöksiin) ohjelmatoiminnanalaa alettiin viedä vahvasti ja oikeutetusti kohti ohjelmauudistuksen määrittämää mallia. Mutta onko se malli täydellinen, ja onko se ainoa oikea? Mikä siitä mallista on niin luovuttamatonta, että ilman sitä ei voida enää kutsu partiota partioksi? Sillä sitähän partio-ohjelma on. Ainoa asia joka erottaa meidät mistä tahansa muusta lasten ja nuorten toiminnasta löytyy partiokasvatuksen kontekstista.

Uskallan tehdä sen rohkean tempun, että luopuisimme yhdestä ohjelmamallista, jonka perusteella partio näyttäytyy. On kliseistä tavoitella sitä, että partion laatulupaus pitää koko maassa kun meillä ei ole mitään laatua eikä keinoa seurata laadun toteutumista. Käytännössä lippukunnissa tehdään niin kuin parhaaksi nähdään ja hyvä niin. Keskusjärjetön tulee voida asettaa rajat minkä mukaan toimintaa voi kutsu laadukkaaksi partiotoiminnaksi eikä vain joksikin huivikaulaisten ihmisten metsässäjuoksenteluksi. Tämä ei tarkoita ettei keskusjärjestöllä olisi edelleen Johtajankansion tapaista joka kolon nurkasta löytyvää referenssiopusta ja esimerkkiä siitä, millaisia aktiviteetteja tekemällä taatusti kasvatustavoitteet toteutuvat, se on jatkossakin yksi keskusjärjestön tuottamista tuotteista.

Se mitä haluaisin nähdä tapahtuvan, on kaikkien niiden lippukuntien hyvien aktiviteettien ja viisaiden partiojohtajien hienojen ideoiden kerääminen yhteen paikkaan kaikkien käytettäväksi. Todellisesti avoimelle ohjelmapankille on todellinen tarve. Hyvät aktiviteetti-ideat tulisi voida laittaa muidenkin nähtäville keskusjärjestön ylläpitämän palveluun. Muut käyttäjät arvioisivat ohjelmapankkiin syötettyä aktiviteettia, kehittäisivät sitä paremmaksi ja toivottavasti aktiviteettivirta olisi niin vuolas että ohjelmapankkia moderoimaan tarvittaisiin yhden työntekijän täysi työpanos. Työntekijän tehtävä olisi arvioida aktiviteetteja kasvatustavoitteiden ja partiomenetelemän toteutumisen pohjalta. Näillä tiedoilla toteutuisi minun jo vartionjohtaja-ajoillani syntynyt unelma: Palvelussa saisi luotua valmiin syksyn/kevään toimintasuunnitelman syöttämällä sinne tietynlaisia painotuksia kasvatustavoitteille ja partiomenetelmän osille - kuitenkin siten että pitkällä juoksulla kaikkien osien pitää toteutua. Tässä kohtaa on helppo päästää mopo karkaamaan käsistä ja miettiä mitä kaikkea voisikaan saavuttaa toimivan ohjelmapankin ja jäsenrekisterin integraatiolla: Virtuaalinen suoritusmerkkikokoelma, aktiviteettien suoritusohjeet vartionjohtajan älypuhelimeen, retkille ilmoittautumiset älypuhelimella.. mahdollisuudet ovat käytännössä loputtomat!

Palatakseni vielä toiminnan laatuun: Sitä seurataan lippukuntien laatukriteereillä jotka perustuvat partiokasvatuksen osalta partiomenetelmän ja kasvatustavoitteiden toteutumiseen sekä joihinkin tiettyihin ohjelman toteutumiseen liittyviin käytäntöihin, jotka katsotaan oleellisiksi partiokasvatuksen kannalta mutta eivät sisälly partiomenetelmään. Tällaisia olisivat esimerkiksi vartionjohtajien ikävaatimusten noudattaminen ja vaeltajien vaelluskartan/vastaavan teko. Seuranta tapahtuu pääasiassa vartionjohtajan tai aikuisen jäsenrekisteri/ohjelmapankki-järjestelmään syöttämien tietojen perusteella, mutta oleellinen tekijä olisi myös alueellinen ohjelmaohjaaja. Oi kyllä, mielestäni aluetyö tulisi nykymuodossaan lakkauttaa ja siirtää resurssit osaksi kasvatustoiminnanalaa ja koulutus-, kohta aikuistoiminnanalaa. Muilla toiminnanaloilla olisi sitten muita kriteerejä, joiden toteutuessa lippukunta voisi saada LaatuLippukunta (R) -tunnustuksen!


Siinä pääpiirteittäin näkemykseni siitä, millaista kasvatustoiminnanalan pitäisi olla. Kuinka realistisia jotkut näkemykset ovat, sen aika näyttää. Ei yksikään tätä maailmaa muuttanut johtaja ole ollut visioissaan vallitsevan tilanteen orja, enkä sitä ole minäkään.




1 kommentti:

  1. Ugh! Hyvää shittiä. KJ:n tulee keskittyä siihen, mitä ei ole työnjaollisesti järkevää piirien tehdä ja vice versa. Samoajien ja vaeltajien ohjelmatapahtumat ovat ja tulevat todennäköisesti aina olemaankin kokoluokaltaan sellaisia, että käytännössä piiri kuin piiri saa ne aikaiseksi - tehdäähän SM-kisojakin jopa yhden lippukunnan voimin, joissa "toimitsijoita" tarvitaan kuitenkin ihan kertaluokkaa eri määrä kuin yhdessä osoitteessa pidettävään tapahtumaan. Sen sijaan ohjelman/kasvatuksen kehittämistä ja tukemista ei voi/kannata siirtää yksin piirien vastuulle niin kuin nyt on tehty.

    Erityisen tärkeänä pitäisin partio-ohjelman käytettävyyden parantamista. Tykkään puhua nykyisestä partio-ohjelmasta loistavana insinöörityönä, mutta käytettävyys on shaisse ja mutta markkinointiaspekti puuttuu saati että tuote yhtään itse myisi itseään. Vrt. vanhan ohjelman suorituskirjan käteen saatuaan hölmömpikin todennäköisesti heti tajusi mitä nyt kuuluisi tehdä. Etenkin tarpojaohjelman ongelma on se, että homma vaatii yleensä luokkaa parin tunnin auki selittämisen ennen kuin kenelläkään on mitään käryä mitä pitäisi tehdä.

    Kiertäessäni kouluttamassa partio-ohjelmaa lippukunnille törmäsin useampaan tapaukseen jossa johtajisto päivitteli tarpoja-ohjelman huonoutta: "vanhassa suorituskirjassa sentään kerrottiin että opetelkaa käyttämään kompassia ja yleisimmät karttamerkit. Nyt aktiviteettikortissa lukee vaan että suunnistus 1 ja suunnistus 2". He eivät siis edes tienneet että tuon valtavan sinisen salkun väliin kätkeytyy aktiviteettien nimille hieman syvempiä merkityksiä...

    Hyvä käyttöliittymä on mahdollisimman pitkälle intuitiivinen/tuttu jostain muusta yhteydestä eikä vaadi/vaatii mahdollisimman vähän selittämistä. Uskon, että loppupeleissä aika pienillä asioilla voitaisiin ottaa isoja harppauksia partio-ohjelman käytettävyydessä muuttamatta varsinaisesti itse aktiviteettien sisältöä/ohjelman muotoa.

    VastaaPoista