Suurleiri 2016:n johtajaparin rekrytointiprosessi

Toukokuu

Hallitus nimeää Suurleiri 2016:n ohjausryhmän: Marjukka Aaltonen, Fatbardhe Hetemaj, Viljami Hätönen (pj), Katleena Kortesuo, Lotte Malkakorpi, Timo Sinivuori, Emma Storbacka ja Kalle Virtanen. Suurleirin ohjausryhmän ensimmäinen päätehtävä on löytää projektille johtajat.

Kesä-heinäkuu

Ohjausryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran ja aloittaa valmistelut rekrytointi-ilmoituksen tekemiseksi. Ohjausryhmä asettaa avoimuuden ja parhaiden leirinjohtajien valitsemisen tavoitteekseen. Ohjausryhmä työskentelee tiiviisti Google Drivessa, sähköpostitse ja Facebookryhmässään.

Elokuu

Rekrytointi-ilmoitus valmistuu ja se julkaistaan digitaalisissa partiomedioissa sekä erilaisissa uutiskirjeissä. 17 nimeä ilmoitetaan määräaikaan mennessä. Nimien julkistajien kesken arvottiin huikea partiotuotepaketti, tällä kertaa arpaonni suosi Matias Salmista PäPasta! Onneksi olkoon!

Syyskuu

Syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä ohjausryhmällä on edessään positiivinen ongelma. 17 ilmiannetusta nimestä peräti 10 on ilmaissut suostumuksensa olla prosessissa mukana. Ohjausryhmä kokoontuu pohtimaan seuraavia askeleita. Tässä kohtaa tein ohjausryhmän puheenjohtajana virheen, joka kostautui myöhemmin. Suurleiriprosessin etenemiselle oli sovittu aikataulu helmikuun Partioneuvostossa, josta aivan suotta pidin kynsin ja hampain kiinni. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tutkia sitä jo hyvissä ajoin ja luoda pitkä aikajana, johon asettaa ohjausryhmän eri vaiheet. Viimeistään silloin olisi pitänyt huomata että huolella suoritettava rekrytointiprosessi ja Partioneuvostoon III/13 (marraskuussa) tuotavat leirin lopulliset tavoitteet on mahdoton yhtälö, mikäli halutaan että leirinjohtajat ovat niitä tavoitteita tekemässä.

Myöhemmin päätimme, että tavoitteet siirtyvät Partioneuvostoon I/14. Tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa. Palatakseni kronologiaan, tässä kohtaa tapahtui prosessin ikävin asia, joka siis johtui edellä kerrotusta virheestäni. Ilmoitimme päivämäärän ehdokkaille ja emme olleet edes harkinneet etäosallistumisen mahdollisuutta. Kiireen tunne sai minut takertumaan ohjausryhmän tavoitteeseen löytää parhaat leirinjohtajat, enkä nähnyt miten se voisi onnistua muutoin kuin saamalla kaikki samaan paikaan ja samaan aikaan mahdollisimman objektiivista arviota varten. Tämä johti valitettavasti siihen, että kaksi hakijaa jättäytyi pois prosessista. Tässä kohtaa ohjausryhmä otti pikakokouksen ja huomasin päätökseni typeryyden. Korjasimme tilanteen mahdollistamalla etäosallistumisen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Molemmille henkilöille on selostettu tapahtunut, ja voin vakuuttaa että suurin syy tälle oppimiskokemukselle löytyy itseluodusta kiireen tunteesta ja halusta asettaa hakijat samalle viivalle.

Ennen haastattelutilaisuutta hakijoiden tuli vielä täyttää kyselylomake, jossa kysyimme alustavasti heidän näkeymyksiään suurleirin järjestämisestä. Kysymyslomake löytyy täältä. Tämän lisäksi haastatteluun kutsutut täyttivät kyselyn DiSC-personaalisuusprofiilin luomiseksi, minkä avulla pystyimme saamaan ulkopuolisen arvion kunkin henkilön luontaisesta käyttäytymisestä ja antamaan meille mallin jonka pohjalta pystymme avaamaan keskustelua nyt valitun johtajaparin välille. DiSC-profiilia ei käytetty missään vaiheessa karsivana tekijänä, vaan sen kautta saatiin yhden henkilöarvioinnin ammattilaisen näkemys hakijoihin. Tämän lisäksi hakijat saivat itsestään persoonallisuusprofiilin, josta toivoimme olevan hyötyä heidän kehittymiselleen, jatkoivat he partiopolkuaan suurleirin parissa tai ei.

Syyskuun loppupuolella suoritimme lopulta haastattelutilaisuuden, johon jäljellä olevasta kahdeksasta henkilöstä kuusi osallistui. Kaksi oli jättäytynyt pois prosessista, mm. muuttuneen työtilanteen vuoksi. Haastattelutilanteeseen tullessa olimme pisteyttäneet aiemmin kerätyt kirjalliset vastaukset. Pisteytettäviä otsikoita olivat mm. Laaja-alainen projektikokemus, Johtamiskokemus, Visio leirille, Motivaatio - onko ehdokkaalla palavaa intoa tehdä juuri tätä projektia? ja Partiokasvatuksen kokonaisuuden ymmärtäminen. Haastattelutilanne sisälsi yksilöosion, jossa haastateltavilta kysyttiin yhteisiä sekä juuri heille esitettäviä kysymyksiä ja case-tapauksia sekä yhteisen osion, jossa tarkkailtiin kaikkien kykyä toimia ryhmässä sekä suhtautumista muuttuviin tilanteisiin.

Haastattelutilaisuuden jälkeen ohjausryhmä päätti jatkaa prosessia neljän hakijan kanssa. Puheenjohtajan ikävänä tehtävänä oli soittaa kaikki haastatellut läpi, ja ymmärrettävästi pettymyksen tuottamiselta ei voinut välttyä. Ennen syyskuun loppua yksi neljästä ehdokkaasta kävi vielä lopullista pohdintaa itsensä kanssa, ja tuli siihen tulokseen että suurleirin johtajuus ei ole pesti häntä varten.

Lokakuu

Lokakuuhun suunnatessa jäljellä oli kolme hakijaa. Koska ensimmäinen haastattelukierros ei ollut tuonut meille tarpeeksi tietoa päätöstä varten, päätimme haastatella vielä toisen kierroksen jotta saisimme lopullisen leirinjohtajaparin selville. Pimeänä lokakuun iltana Helsinki-Vantaan lentoasemalla pidetyssä haastattelussa toivoimme tehtävämme helpottuvan toisen haastattelukierroksen myötä. Kuinka väärässä olimmekaan. Päätös oli entistä vaikeampi, mutta lähenevä Suomen Partiolaisten hallituksen työvaliokunnan aineistopäivämäärä toimi riittävänä motivaattorina ja saimme tehtyä lopullisen valinnan. Vielä kerran minun piti soittaa yksi puhelu huonoja uutisia, ja kaksi hyviä uutisia. Leirinjohtajapari oli valittu, ohjausryhmä esitti yksimielisesti SP:n hallitukselle leirinjohtajapariksi kaksikkoa Heikki Otsolampi ja Jaakko Piitulainen. Eilisessä kokouksessaan hallitus nimitti heidät tehtäväänsä. Rekrytointiprosessi on päättynyt.

Kiitokset

Kaikille prosessissa mukana olleille ehdokkaille. Vaatii suunnatonta rohkeutta ryhtyä vapaaehtoisesti prosessiin, jossa sinua verrataan toisiin henkilöihin ja saatetaan todeta että et ole se mitä nyt etsitään. Ehdokkaat antoivat omaa aikaansa ja toivon, että kaikki kokivat sitä annettua aikaa arvostetun. Toivon näkeväni kaikki ehdolla olleet jossain pestissä suurleirillä, sillä olette kaikki todella loistavia partiojohtajia!

Ohjausryhmälle erityisen suuri kiitos kaikesta siitä työstä jota teimme. Väitän meidän tehneen historiallisen hyvän, laajan ja avoimen rekrytointiprosessin, josta palkintona meillä on nyt valittuna paras leirinjohtajapari. Ohjausryhmästä haluan kiittää Emmaa hänen käsittämättömistä Googlen työkalujen käyttötaidoista, Marjukkaa hellistä ja ohjaavista sanoista, Lottea rehellisyydestä, Kallea siitä että hän piti suunsa kiinni oikeissa kohdissa, Fadea kaikesta positiivisuudesta, Skeittiä rautaisesta viestintäviilan käytöstä ja Timoa ammattimaisesta työotteesta. Mulla, tai oikeastaan meillä kaikilla suomalaisilla partiolaisilla on aivan paras suurleirin ohjausryhmä!

Kiitos myös Heikille ja Jaakolle siitä että olette ottaneet haasteen vastaan. Kiitos myös heitä tukeville kotijoukoille ja muille tahoille, sillä jos tämä projekti paljon antaa, niin kyllä se myös jonkin verran ottaa. Kuitenkin olen vakuuttunut että tällä joukolla me selviämme, tällä joukolla teemme historiaan sellaisen suurleirin jota tullaan muistelemaan ja josta voimme sanoa alkaneen uuden ajan suomalaisessa partiossa.

Leirin löydät Facebookista osoitteesta www.facebook.com/finnjamboree ja minut tavoitat kommenteissa alla tai mailitse viljami.hatonen ät partio.fi

Suuria asioita, pieniä askelia

Minulla oli ongelma, jota kuvasin sanoin "ei ole aikaa mihinkään bloggaamiseen, kun..." Onneksi koin valaistumisen. Bloggaaminen, tai ehkä pikeminkin asioista viestiminen on juuri se mihin johtajalla pitäisi olla aikaa. Käytännön johtamistyön jouhevoittamisen kannalta kaikki paitsi tiedon siirtäminen mahdollisimman suurelle joukolle on turhaa. Siksipä pyrinkin aktivoitumaan blogistina. Nyt paneudun hetkeksi kenties vuoden hektisimmän partioviikonlopun esivalmisteluihin.

Explo '13 tulee olemaan jotain aivan uniikkia

Olen seurannut Explon etenemistä lähietäisyydeltä. Toiminnanalan johtajaparini Lotte on hyvin kädet savessa Explon tekemisessä ja olen hyvin tyytyväinen siitä, että meillä on keskusjärjestössä luottiksia jotka eivät vain puhu ja pohdi, vaan myös tekevät. Ja oi miten he tekevätkään! Lotte ja tietenkin Explon johtaja Poppis ovat loihtineet ydinryhmänsä kanssa Riihimäelle samoajatapahtuman, jonne on ilmoittautunut 1100 samoajaa. Siis tuhatsata! Suomen n. viidestätuhannesta! Tein eilen Explon kännykkäapplikaatiota ja lukiessani läpi ohjelman, kaikkien Explon aikana tehtävien ativiteettien kuvaukset ja pientä esihehkutusta ei yksistä vaan kaksista bileistä, niin iski pieni kateus. Ollapa samoaja! Onneksi tämä aikuisuuskin on kivaa.

Explo tulee olemaan onnistunut tapahtuma, sen näkee jo nyt. Sen lisäksi Explo tulee olemaan rajapylväs, uskon vakaasti että vuosien päästä voidaan osoittaa sormella se hetki, kun tapahtui käänne suomalaisessa samoajatoiminnassa. Johtuiko se siitä, että ohjelmauudistuksen käyttöönoton myötä meillä on lopultakin sellaiset määrät samoajia jotka haluavat olla samoajia, vai siitä että Explo oli niin hiton hyvä tapahtuma, ei varmaan päästä koskaan varmuuteen. Siitä olen varma, että ensi viikonloppuna se hetki on käsillä. Keskusjärjestö käynnistää Explon jälkimainingeissa samoajaohjelmaa kehittävän projektin. Olemme saaneet paljon palautetta aktiviteeteista, piirit ovat kehittäneet ROK-koulutusta paremmaksi oma-aloitteisesti ja Explon myötä kohderyhmäkin osaa kaivata tietynlaista toimintaa. Saanen muistuttaa että partio-ohjelmasta palautetta otetaan vastaan 365 päivää vuodessa ja 24/7 osoitteessa ohjelmapalaute@partio.fi :)

Päivän hyvä työ tekee hyvää toiselle ja sinulle

Mummo kadun yli lienee stereotyyppisin. Voi se olla paljon muutakin. Pidä ovea auki toiselle, haravoi isoäitisi piha lehdistä, vie pullot kauppaan ja laita kuitti lahjoituslootaan. Hyvin pieniä tekoja, joita jokainen meistä voi tehdä. Mitä jos jokainen partiolainen tekisi joka päivä yhden hyvän työn? Jokainen partiolainen sitoutuisi siihen, että kerran päivässä hän tekee sen pienen teon, josta jollekin muulle tulee hyvä mieli. Toki näinhän pitäisi jo tapahtua muutenkin, mutta ajatellaan hetki ihannemaailmaa. 40 miljoonaa partiolaista maailmassa. 40 miljoonaa hyvää tekoa päivässä. Viikossa 280 miljoonaa tekoa. Kuukaudessa 1,2 miljardia hyvää tekoa. Vuodessa 14,6 miljardia hyvää tekoa. Kaksi per maapallon asukas. Joko sillä määrällä maailma muuttuu paremmaksi? Muistatko milloin sinulle tehtiin jotain hyvää tai näit jonkun tekemässä jotain hyvää? Miten se vaikutti sinuun, syttyikö sinussakin halu toimia samoin? Väitän, että tuo 14,6 miljardia on pieni luku verrattuna siihen, millaiseen hyvän kierteeseen partio voi halutessaan sysätä.

Messengers of Peace ei ole mitään uutta, erilaista tai ihmeellistä. Se on aloite, jonka puitteissa pyritään lisäämään partiolaisten jatkuvasti tekeviä hyviä töitä siten, että niistä kerrotaan myös muille partiolaisille. Scout.org uudistui tässä kuussa ja sen keskeisenä osana on ihan normaalien partiolaisten, eli sinun ja minun sinne laittamat kuvat, videot ja tekstit päivän hyvistä töistä. Messengers of Peacen tavoitteena ei ole sen vähempää kuin Baden-Powellin partioliikkeelle asettama tavoite: Maailmanrauha. Rauha on muutakin kuin sodan poissaoloa. Rauha on ihmisten välistä ystävyyttä, hyväksymistä, vuorovaikutusta. Rauha on luonnon ja eläinten suojelua. Rauha on perheessä, kotona, mielessä. Kukin meistä määrittelee oman rauhansa, ja Messengers of Peace kannustaa meitä partiolaisia siihen.

Viikonloppuna järjestämme MoP-koulutuksen Explon kanssa samassa paikassa. Siitä tulee hieno kokemus meille kaikille. Ensi vuoden ohjelmapainotus on Kuulun maailmalle ja se tulee tuomaan kansainvälisyyden lippukuntien sekä piirien arkitoimintaan. Kansainvälisyyskasvatukseen MoP on loistava työkalu, ja siksi haluamme jo nyt kouluttaa osaajia käyttämään olemassa olevia työkaluja sekä edistämään partion keskeistä viestiä ihmisten välisestä rauhallisesta yhteiselosta.

Laajennetut valiokunnat

Lauantai menee laajennetuissa. Suurimmat jutut toiminnanalan kehittymisen osalta olen kuvannut viime blogitekstissäni. Tämän lisäksi pyöräytellään suomalaisen partion seuraavaa strategiaa ja kaikkea muuta aina Talvi-SM-kisojen uudistuksista Satahangan loppuraporttiin. Elämme siis jännittäviä aikoja!

Partiokasvatus on nyt in!

Onpas täällä pölyistä. Lienee pakko käydä ulkona pöllyttelemässä noita hyperlinkkejä että niitä kehtaa laittaa muille näytille. Sitten pitäisi pyyhkiä fontit ja imuroida otsikkojen alta. Helmikuulta näyttää olevan edellinen teksti, mutta se ei tarkoita etteikö olisi tapahtunut jotain. On tapahtunut, nimittäin, paljon.

Pari sanaa kehittyneestä toiminnanalasta

Ajat muuttuvat ja partio-organisaatiotkin kehittyvät. Ohjelmatoiminnanala jää toivottavasti historiaan ja meille syntyy kasvatustoiminnanala, jota johtaa partiokasvatusvaliokunta. Nostamalla partiokasvatus, jonka osa ohjelma on, toiminnanalan keskeiseksi tehtäväksi ja päätöksenteon kohteeksi saadaan lukuisia hyötyjä joita aiempi pelkän ohjelman johtaminen ei antanut:

• Partio-ohjelma pysyy edelleen keskiössä, mutta nyt ohjelmaa johdetaan jatkuvan kehityksen kautta
• ohjelman kehityksen portaat aktiivisessa käytössä
• piirit voivat toteuttaa yksin tai yhdessä materiaali- ja ohjelmankehitysprojekteja, joiden tuotokset päätyvät partio-ohjelmaan
• Piirejä tuetaan yksilöinä, omien tarpeidensa mukaisesti ja vahvuuksia esiintuoden. 
• Huom! Piireissä voidaan puhua edelleen ohjelmatoiminnasta, sillä piirien päätehtävä on tuottaa ohjelmaan perustuvia palveluja lippukunnille. Kasvatusosaaminen tulee lippukuntiin pääasiassa koulutusjärjestelmän kautta.
• Tieto käyttöön ohjelman, piirien toiminnan ja toiminnanalan kehittämisessä
• oma tiedonkeruu, tietotuotteet, tutkimustieto partiosta ja sen ulkopuolelta 

Piirien tuesta vastaa erillinen ryhmänsä, joka tehtäviltään lähentelee nykyistä ohjelmavaliokuntaa. Ryhmän tehtävänä on tuottaa piireihin jokaisen piirin tarpeisiin räätälöityä tukea. Piirien tai keskusjärjestön tuottamia ohjelmankehitysprojekteja hallitaan prosessien kautta. Jokaisen ohjelma- tai partiokasvatuksen kehitysprojektin lopputulos näkyy partio-ohjelmassa tai sen välittömissä tukimateriaaleissa.

Och samma på kuva

Kuva toivottavasti kertoo hieman tehokkaammin sitä, mistä on kyse. Karsastan hierarkiaa, mutta kun sitä on hieman oltava, niin aloitetaan ylhäältä. SPH eli Suomen Partiolaisten hallitus johtaa järjestöä strategian määrittämään suuntaan. Kasvatustoiminnanalana puheenjohtajisto, joka on tässä kuvattu sinisenä soikiona valiokunnan sisällä käsittää M niinkuin ministerin, joka tässäkin puhua plätkyttää näitä juttuja. Ministerin tehtävänä on johtaa toiminnanalaa. KP eli kasvatuspäällikkö on keskusjärjestön johtoryhmätason työntekijä, joka tuo oman asiantuntemuksensa ohella runsaasti toiminnanalasiiloja rikkovaa katsantokantaa toimnnanalan johtamiseen. PJ eli partiokasvatusvaliokunnan puheenjohtaja johtaa itse valiokuntaa.

Piirien tuesta vastaa erillinen ryhmänsä, jonka tukena on KK eli kasvatuskoordinaattori. Työntekijätuki on tarpeen laaja-alaisella ohjelmakentällä, jossa piiri/A-jäsentoimijoita on kymmenkunta erilaista. Piirien tukea toteutetaan erillisen mallin mukaisesti, joka perustuu Opus-projektin määrittelemiin (lippukuntien tarvitseman tuen määrittely) sekä OhVan tehtävistä nouseviin funktioihin. Tämä malli, tai pikeminkin viitekehys antaa työkalun jolla jokaisen piirin ja FiSScenin ohjelmatoimintaa voidaan kehittää paremmin lippukuntia tukevaksi. Piirien tuesta vastaavassa ryhmässä on edelleen tarkoitus pitää kansallista koordinatiota vanhempien ikäkausien sekä keskusjärjestölle mielekkäiden ja vakiintuneiden toimintojen, eli kisatoiminnan, meripartion ja erä- ja luontokasvatuksen osaamista.

Piirien tuen ja valiokunnan rajapinnasta löytyy konkreettisia tapahtumia, joissa toiminnanalan tehtävät luodaan käytäntöön. Piirien ohjelmatoimijoille suunnattu ohjelmaseminaari (ent. ohjelmaohjaajatapaaminen) ja kaikille suunnattu kasvatusseminaari luovat yhteisiä keskustelufoorumeita uusille ideoille ja innovaatioille. Nämä onnistuvat murtamalla toiminnanalasiiloja ja luomalla piirien välistä yhteistyötä. Laajennettu valiokunta pysyy edelleen hallinnollisena päätöselimenä, jolla on myös oleellinen roolinsa piirien keskinäisenä foorumina.

Kuvion kolmas pallura, epämääräinen "kehitystyökalu" on enemmänkin virtuaalinen rypäs eri vaiheissa olevia kasvatus-, ohjelma- tai materiaalinkehitysprojekteja, joita hallitaan ja tuetaan projektiprosessin avulla. Toteutettavat projektit seuraavat valiokunnan jäseninä olevien ohjelmakehitysjohtajien määrittämää sykliä, joka on itseasiassa aivan oma erinomaisen nerokas kokonaisuutensa, josta on kerrottu lisää täällä. Tiivistäen kyseessä on siitä, että partio-ohjelman materiaalit tai partio-ohjelman osat (esim. aktiviteetit, ROK-kurssi, erätaidot) kehittyvät nyt piirien aloitteista ja piirien tekemänä, mutta jokaisen projektin kohteena on kaikille yhteinen partio-ohjelma. Tällöin kunkin piirin sekä keskusjärjestön tekemä ohjelmankehitys ja uudet ideat tulevat kaikille suomalaisille partiolaisille käyttöön.

Viimeisenä, mutta keskeisimpänä asiana tälle kaikelle on partiotiedon kokonaisuus. Meidän on ryhdyttävä kehittämään toimintaamme järjestelmällisemmin ja tietoon perustuen. Tietojohtamisen käyttöönotto auttaa varmasti koko toiminnanalaa sekä kaikkia piirejä ja FiSSceniä. Tietoa partiosta on tarjolla rutkasti: Dataa tulee vuosiselosteista ja lippukunnanjohtajabarometrista, tilastoista ja tietenkin partiota koskevista sekä koskemattomista tieteellisistä tutkimuksista. Tämä kaikki on saatava aktiiviseen hyötykäyttöön.

Mitä seuraavaksi?

Sen osalta haluaisin heittää pallon sinulle. Meillä on selkeä visio, hyvä rakenne, motivoituneita tekijöitä ja enenevässä määrin resursseja käytössä. Ohjelma.partio.fi uudistuu ensi vuonna ja se avaa täysin uudenlaisen mahdollisuuksien maailman, jollaista on tässäkin blogitekstissä vihjailtu. Nyt tarvitaan tekijöitä. Löikö jokin osa-alue kipinää sinun tuluksissasi? Tiedätkö jonkun joka olisi kuin tehty osaksi kasvatustoiminnanalaa tai vaikkapa verkostopestiin (etäjäsen, jota konsultoidaan)? Käy täällä ilmiantamassa itsesi tai ystäväsi. Kaikkia tarvitaan, kiitos kun annat aikaasi ja lähetät meille nimen tai kaks'!

Lihamylly pyörii!

Symbolit ovat tärkeitä. Niiden avulla luodaan yhteisesti jaettuja mielikuvia, tiivistetään abstraktejakin asioita yhdeksi yksinkertaiseksi visuaaliseksi malliksi. Me olemme luoneet lihamyllyn, joka toki jauhaa tehotuotetun lihan sijaan korkeintaan ekologista, luonnonmukaista, kestävää kehitystä tukevaa, ehkäpä soijaperäistä tuotetta.

Mistähän mahdan horista? No tietenkin ohjelmatoiminnanalan organisaatiomuutoksesta! Olemme nyt kokoontuneet ensimmäistä kertaa koko toiminnanalan voimin ja voin ilokseni todeta meillä olevan nyt aikataulun, jolla muutos ajetaan läpi tämän kevään aikana! Tervetuloa mukaan!

19.1. Toiminnanalan kokous, Tampere
Aloittakaamme hieman menneisyydestä. Kokoonnuimme siis soittamaan uuden organisaation alkusäveliä Tampereelle tammikuun lopussa. Silloin päädyimme tähän etenemismalliin, ja käynnistämään välittömästi kaksi osaa uudesta organisaatiosta: Piirien tukemiseen ja niiden välisten yhteyksien luomiseen keskittyvän Kasvatuskoordinaatioryhmän (työnimi) sekä Partio-ohjelman kehittämisen rakenteita (käytännössä: Ohjelman kehittämisen portaat) luovan Ohjelmankehitysryhmän (työnimi). Ensimmäinen ryhtyi välittömästi järjestämään laajennettua ohjelmavaliokuntaa (23.2.) sekä Ohjelmaohjaajatapaamista (9.3.), jälkimmäinen on järjestäytymässä ja ottamassa ohjelmankehityksellistä rappukäytävää haltuunsa.

22.2. klo 18.00 Avoin kehitysiltama, Partioasema
Kyllä, kaikki saavat tulla! Tämä on seuraava askel kehitystyössämme. Pidämme avoimen keskusteluhenkisen, mutta konkreettisiin tuotoksiin pyrkivän tilaisuuden organisaatiomme kehittämisestä. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus päästä vaikuttamaan kehityksen suuntaan. On varmastikin jokin näkökulma, jolle olemme sokeita joten olemme ikuisesti kiitollisia jos juuri Sinä tulet paikalle ja jaat sen meidän kanssamme! Pääasiassa työmme keskittyy funktioiden luomiseen eri organisaation osille ja ennen kaikkea valmistelemme seuraavaa päivää varten, sillä...

23.2. Laajennetut valiokunnat, Partioasema
Piirien ohjelmaministerit, te kunnianarvoisat ja viisaat! Nöyrimmin pyydämme teiltä apua, jotta saamme varmasti luotua organisaation joka tekee sen mitä se lupaa:

• Selkeämpää, laajempaa ja käyttökelpoisempaa tukea piireille, jotta ne voivat vuorostaan tukea lippukuntia
• Piirit-SP -työnjako on toimiva, ohjelmatapahtumien järjestämiselle on tukirakenne olemassa
• Partio-ohjelman kehittäminen avataan piirien asiantuntijaelimille (jaostot, ryhmät, toimikunnat) sekä aktiviteettitason kehitys kaikille partiolaisille

Piirien ohjelmaministerit ovat ne henkilöt jotka ovat meille arvokkaimmassa asemassa, ei vain siksi että he ovat keskusjärjestön omistajien, eli partiopiirien edustajia, vaan siksi että heillä on vahva käsitys siitä miten partiotoiminta toteutuu lippukuntatasolla ja millaista tukea piirit lippukunnille kanavoivat. Erityisesti meitä kiinnostaa tämän tuen laatu ja sen tukeminen.

8.3. Toiminnanalan kokous, Helsinki

Kaikki edellämainittu ja niiden väliin mahtuva valmistelutyö tähtää tähän kokoukseen. Tällöin koeponnistamme ensimmäistä kertaa uutta organisaatiotamme. Simuloimme muutamilla caseilla miten voisimme vyöryttää vaikeitakin tapauksia läpi organisaatiomme ja saada silti, vaikka lihamyllyymme kaadettaisiin rustoja, jännettä ja pohjelihasta, tuotettua hopeatarjottimelle maistuvia jauhelihapihvejä piirien ja lippukuntien nautittavaksi. Funktiot tässä organisaatiossamme hahmottuvat viimeistään tällöin ja sen jälkeen tiedämme mitä osia lihamyllymme tarvitsee toimiakseen. Ryhdymme siis luomaan kuvauksia, muunmuassa pestikuvauksia.

9.3. Ohjelmaohjaajatapaaminen, Partioasema

Halusin lisätä tämän tähän, koska olen niin innoissani tästä tapahtumasta! Toivottavasti ohjelmaohjaajia saapuu sankoin joukoin!

29.3.-2.4. Pääsiäinen

Pääsiäinen on seuraava rajapyykki, jolloin meillä on tarkoituksena olla valmiina se, mitä haluamme. Eli pestikuvaukset ja pestit avataan haettaviksi.

13-14.4. Laajennetut valiokunnat 2/2013

Näissä laajennetuissa toimintamalli esitellään piireille ja luomme lopullisia viilauksia organisaation rakenteisiin. Kasvatuskoordinaatioryhmä toimii jo (miltei) täydellä vauhdilla.

1.5. Hakuaika pesteihin päättyy

Ja tapahtuu valinnat.

24-26.5. Uuden organisaation ensimmäinen kokous
Tämä viikonloppu on oleva historiallinen, sillä se on ensimmäinen kokous uuden organisaation mukaisesti ja lisäksi siellä jaetaan piikkausvälineitä, hakkuja ja lekoja. Ai miksikö? No ryhdymme heti rikkomaan siiloja! Kokous tapahtuu samassa paikassa alue- ja koulutus(aikuis)toiminnanalan kanssa! Alusta alkaen siis lähtökohtamme on yhteistyötä tekevä, siilot rikkova, partiokasvatuksen myötä meille koittavaan auringonnousuun uskova, luottava ja toteuttava.

Uudet kymmenen käskyä

1. Partiokasvatus on partion kaikki

"Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioonottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen."

Siinä se on, suoraan partion peruskirjasta, joka on hyväksytty Rovaniemen jäsenkokouksessa 2008. Partion päämäärä, se mitä partio on, ja se mikä tuntuu olevan niin herkästi unohduksissa. Lippukunnissa tapahtuva kasvatustyö on ainoa olemassaolomme perusta, kaikki muu on vain ja ainoastaan sitä työtä tukevaa toimintaa. Tästä johtuen partiokasvatus, joka sisältää partion päämäärän ja partion oppimiskäsityksen (nk. partiomenetelmä) on kingi. Kyllä. Kaikki muut polvistukaa kasvatuksen edessä! No okei ei tarvitse, mutta sovitaanko että jatkossa tehdään niin, että mennään kasvatus edellä kaikkialle? Tapahtumiin, leireille, kisoihin, nuorisojärjestönä telkkariin, adventtikalentereita mummojen oville myymään ja partion hallintoon.

2. Siitä, miten asiat ovat ei voida päätellä sitä, miten asioiden tulisi olla

"There is no ought from is." - David Hume

Humen giljotiinia mukaillen olen katsonut nykyistä keskusjärjestötyön käsikirjaa ja vallitsevaa tilannetta ohjelmatoiminnanalalla. Ehkäpä koko partioliikkeessä Suomessa. Tämän viimeisen näkökulman sivuutan tässä tekstissä vain toteamalla, että olemme kovaa vauhtia päätymässä B-P:n varoittamaksi "vain organisaatioksi" emmekä pysy liikkeellä ilman muutoksia.

Keskusjärjestötyön käsikirja, joka syntyi JärKe (järjestön kehittäminen)-prosessin tuloksena, antaa yhden näkökulman ohjelmatoiminnanalan tehtäviin. Itse tehtävät ovat varsin hyviä ja perusteltuja, mutta niiden toteuttamiseksi avatut keinot ja välineet kaipaavat vähintäänkin päivittämistä. Kyseinen opus on hyväksytty v. 2007 Partioneuvostossa ja sitä ollaan onneksi nyt päivittämässä, sillä vuoden 2007 jälkeen on uudistunut suunnilleen kaikki. Tässä otteita opuksesta:

Kuten totesin, tehtävät ovat hyvin perusteltuja sekä seuraavat piirien ja keskusjärjestön välisen työnjaon linjoja. Keinoissa on kuitenkin menty metsään, ja syvemmälle sinne on vaellettu jo vuosia. Niiden kuluessa tilanne on kääntynyt sellaiseksi, että rekrytointivaikeuksista kärsinyt Ohjelmavaliokunta (OhVa) on tyytynyt tekemään pelkkää tulipalojen sammuttelua ja ulkopuolisen silmin tarkasteltuna sisäänpäin kääntyneeltä, mystiseltä ja salaiselta vaikuttava Partio-ohjelman kehittämistoimikunta (PohKe) tekee todellisuudessa isoja ja tärkeitä asioita, valitettavan pienellä porukalla ja muista toimijoista etäällä. Ja älkää ottako tätä minkäänlaisena toimijoihin kohdistuvana kritiikkinä, mä vaan totean mahdollisimman objektiivisesti asioiden nykytilaa. Ja uskon että tilanne ei ole kaukana ratkaisusta.


3. Keskity oleelliseen, Ohjelmavaliokunta

"Toiminnanalalla syntyy

• Lippukuntien toimintaa täydentäviä, 

partio-ohjelmaan kiinteästi liittyviä, 

ohjelmatapahtumia.

• Osaamista tapahtumien järjestämiseen."

Voi keskusjärjestötyön käsikirjaa ja Järke-työryhmän tuloksia. Olo on kuin katsoisi nolostuneena omien vanhempiensa yritystä pyristellä tämän päivän maailman menossa. Isä kuuntelemassa Stam1naa, äiti kyselee kuunteletko Cheekkiä. Ehh.. Ihan kiva, mutta..

Mietitäänpä missä ohjelmatapahtumien järjestämisen osaaminen oikeasti asuu: Mikä on taho joka järjestää kymmenittäin, ehkä satamäärin ohjelmatapahtumia 7-22 -vuotiaille partiolaisille ympäri Suomea? Missä siis asuu se todellinen osaaminen ohjelmatapahtumien järjestämisessä? Ja pitäisikö heitä vastaan alkaa nyt kilpailemaan ja haalia sitä osaamista paisuttamaan keskusjärjestön organisaatiota? Puhun tietenkin partiopiireistä. Ne ovat tahoja, jotka järjestävät "lippukuntien toimintaa täydentävää, partio-ohjelmaan kiinteästi liittyviä ohjelmatapahtumia". Järken näkemys keskusjärjestön tällaisesta roolista on ollut vain ja ainoastaan aikansa tuote. Ohjelmauudistuksen myötä tullut termi "Partiokasvatus" ja sen sisältämä ajattelutapa partiokasvatuksen hallittavuudesta on jo yksinään tarpeeksi merkittävä syy todeta että aika jolloin Suomen partiolaiset järjesti ohjelmatapahtumia, on ohi. Keskusjärjestö ei ole ohjelmatoimisto.

4. Kyllä kansa tietää, kunnioittakaamme sitä

”Hallituksen tulee selvittää valtakunnallisen samoaja- ja vaeltajatapahtumienjärjestämisvastuun siirtoa piirien järjestettäväksi vuorojärjestelmäperusteisesti.”  

- Suomen Partiolaisten jäsenkokouksessa 2012 hyväksytty ponsi.

Piirit ovat ajaneet näköalallisuudessaan ja visioissaan keskusjärjestön ohi. Tällainen toimenpide olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta nyt voidaan todeta hyvillä mielin että ainakin ollaan yritetty. Vaeltajatapahtumia (VaeltajaVisio ja VaeltajaValtakunta) on järjestetty ja peruttu viimeisten vuosien aikana ja valtakunnalliselle samoajatapahtuma Explolle löytyi lopultakin johtaja (ja hyvä johtaja löytyikin Poppiksesta!) pitkällisen yrittämisen jälkeen. Nämä vaikeudet ja kansallisten tapahtumien osallistujapula ovat mielestäni osoittaneet, että keskusjärjestöjohtoisesti järjestettävät samoaja- ja vaeltajatapahtumat eivät ota tuulta alleen. Suurimpina syinä em. tapahtumanjärjestämisen osaamisen asuminen piiritasolla sekä historiallisen muutoksen (samoaja- ja vaeltajaohjelman lanseeraus) aikaavievyys. Ja mikä kansallinen tapahtuma sellainen on johon tulee 20-30 henkeä? Tai edes 100? Tuen mieluummin kymmentä tällaista tapahtumaa täysillä, kuin järjestän yhtä niillä vähillä resursseilla joita minulle on suotu.

Tämä jättää varsin vähän tehtäviä nykyiselle ohjelmavaliokunnalle. Käytännön tasolla tehtäviä ovat vain piirien tukeminen partio-ohjelman toteuttamisessa pääasiassa ohjelmaohjaajien ja -ministereiden tukemisen kautta sekä laajennettussa ohjelmavaliokunnassa piirien välisiä yhteyksien tukeminen. On myös joitakin erillisryhmiä, kuten kisa- ja meripartioryhmä, jotka ovat osa ohjelmavaliokuntaa. Näidenkin ryhmien tehtävät voidaan nähdä enemmänkin eri lippukuntien tai piirien intressien sekä tarpeiden yhteensaattamiseksi kansallisella tasolla.

5. Älä jää tuleen makaamaan, Partio-ohjelman kehittämistoimikunta

"Keskusjärjestö vastaa partio-ohjelman kehittämisestä ja ylläpidosta."

Hurraa keskusjärjestötyön käsikirja ja JärKe-työryhmän tulokset! Partio-ohjelman kehittämistoimikunnan eli Pohken ydintehtävä on todellakin ollut partio-ohjelman kehittäminen ja ylläpito. Sitä Pohke onkin ansiokkaasti, omalaatuisella tavallaan tehnyt. Ette uskoisi jos kertoisin kuinka isoja asioita pohkessa pohditaan ja kuinka hienoja partiojohtajia siihen kuuluu. Ongelma on siinä, että kukaan ei tiedä. Pohke on juuri se toimielin, joka kokoontuu hämyisässä mökissä keskustelemaan takkatulen äärellä partiokasvatuksesta. Ja joskus tuotokset tulevat kaikkien nähtäville, mutta silloinkaan niiden tekijöinä ei tunnisteta Pohkea.

Lisäksi järjestelmässä on todella perustavaa laatua oleva virhe. Partio-ohjelma on nähty staattisena, muuttumattomana ja vain suurten projektien myötä kehittyvänä kokonaisuutena. Tämä ajattelutapa on se, joka toteuttaa B-P:n uhkakuvaa pelottavan tehokkaasti. Nykyinen käytössä oleva partio-ohjelma (eli "se iso sininen kansio") pohjautuu vuosina 2007-2008 toteutettuun Ohjelmauudistus 2010-projektiin. Tämä tarkoittaa, että käytössä oleva partio-ohjelma on tänä päivänä vähintään viisi vuotta ajastaan jäljessä. B-P:n aikana tämä ei olisi niin vakavaa ollutkaan, koska maailma muuttui paljon verkkaisemmassa tahdissa. Tyly tosiasia on, että meidän on muutettava partio-ohjelma paljon ajassaan elävämmäksi, dynaamisemmaksi kokonaisuudeksi

6. Symboliikka on kaikkialla, halusit tai et

"On an educational level, the existence of a symbol helps to build upthe momentum needed to move towards becoming something with whichwe identify. A symbolic framework encourages young people to look alittle further than what they see before their eyes. It inspires them to makethe ordinary extraordinary, the impossible possible, and the imperceptiblesomething that can be felt intuitively. It helps them to see, think and feelthings and situations that they may not usually notice." 

- Handbook for Leaders of the Scout Section, WOSM

Symbolinen viitekehys partio-ohjelmassa on tällä hetkellä "matkanteko" ja that's it. Ohjelmauudistus-projektissa ei onnistuttu kovinkaan hyvin luomaan ylätason käsitettä, joka sitoisi yhteen lukuisat aktiviteetit, ehkä sellaiseen tematiikkaan ei uskallettu lähteä mukaan tai ideointiin ei ollut voimavaraa tai tarpeeksi hyvään ideaan. Tyydyttiin matkantekoon. Nyt tätä työtä lähdetään tekemään uudelta pohjalta, kun osaksi partiokasvatusvaliokuntaa rekrytoidaan symboliikkajohtaja. Symboliikkajohtaja luo pikkuhiljaa tarinaa partio-ohjelman ympärille, tarinaa, josta muodostuu lopulta muutakin punaista lankaa kuin matkantekoa. Tämä luomistyö tapahtuu olemalla hyvin perillä siitä, mitä partiokasvatuksessa tapahtuu meidän ajassa ja paikassamme. Tätä hetkeä aistimalla symboliikkajohtaja maalaa ikäänkuin taulua hetkestä, mutta lisää siihen jatkuvasti uutta. Se taulu on punainen lanka, se taulu on symbolinen viitekehys.


7. Kansainvälisyys on partion menestystekijä

"30 miljoonaa + 10 miljoonaa. WOSMin jäsenet, WAGGGSin jäsenet." -Viltsu

Nyt kättä pystyyn. Mikä suomalainen harrastus pystyy tarjoamaan laajemman verkon ulkomailla? Verkon, jossa ei olla vain jonkin samanlaisen tekemisen kautta yhdessä, vaan verkon, jonka jokainen jäsen on antanut yhden ja saman lupauksen samojen arvojen toteuttamisesta. Ei muut siihen pysty. Ja me olemme ykkösluokan hölmöjä, kun emme tartu tähän tilaisuuteen kaikin voimin. Jokaisen pitäisi saada tietää kuinka paljon kansainvälisiä mahdollisuuksia ja verkostoja partio tarjoaa. Kuinka partion myötä pääsee kokemaan vieraita maita aivan eri näkökulmasta kuin turistibussista. Siitä miten partio yhdistää globaalissa maailmassa. Tähän asiaan tulee muutos, partiokasvatus tulee olemaan kansainvälisyyteen kasvattamista.

8. Partiokasvatuksen parissa toimivat työntekijät ovat kasvatuksen ammattilaisia

Käyttäkäämme heitä siten.


9. Tämä luku on tärkein, älä lue muita lukuja (jos on kiire/väsy/ei kiinnosta)

"Partiokasvatus käsittää kaiken sen, mitä, miten ja miksi partion kohderyhmä eli kouluikäiset lapset ja nuoret (7-22-vuotiaat) partiossa tekevät. 
Partiokasvatus koostuu kahdesta osasta, partion päämäärästä, jota kasvatustavoitteet konkretisoivat sekä partiomenetelmästä, jota partio-ohjelma konkretisoi."

Vanha partio.fi kertoi näin. Tässähän ei ole mitään uutta, varsinkin jos on koskaan sattunut näkemään "Jupon laatikkoleikin" eli tämän kuvan. Partiokasvatus on kokonaisuus jota ei tällä haavaa virallisesti hallinnoi kukaan, mutta se uppoaa suoraan pohken ja ohvan tehtäväkenttään, yhdistäen molemmat yhden otsikon alle. Partiokasvatus on kaikki se mitä partiossa tehdään partion oppimiskäsitystä, eli partiomenetelmää käyttäen ja tähdäten partion päämäärään, jota siis kasvatustavoitteet konkretisoivat. Lippukunnille ja partion kohderyhmälle, 7-22-vuotiaille sekä heidän kanssaan toimiville johtajille tämä näyttäytyy partio-ohjelmana, konkreetisina aktiviteetteina jotka on koottu ketjuksi joista muodostuu partio-ohjelma.

9.1 Partiokasvatusvaliokunta

Partiokasvatusta johtamaan haluan luoda yhden valiokunnan, en yhtä valiokuntaa (Ohva) ja yhtä toimikuntaa (Pohke). Yksi valiokunta, joka toimii foorumina jossa käydään keskustelua partiokasvatuksesta, joka tekee työtä toiminnanaloista muodostuvien siilojen rikkomiseksi ja partiokasvatuksen tuomiseksi muiden toiminnanalojen yhteiseksi toiminnan motivaattoriksi. Valiokunnan koko on sellainen, että se voi toimia tehokkaasti ja pysyä johdettavana. Ehdoton maksimimäärä henkilöitä on 10. Tällä hetkellä valiokuntaan suunnitelmissa on valiokuntaan kuuluvan ainakin seuraavat toimijat: Puheenjohtaja, Kasvatuspäälikkö (työntekijä), Ohjelmakehitysjohtaja (hän johtaa ohjelmankehitysryhmää), Symboliikkajohtaja, Kansainvälisyyskasvatusjohtaja (johtaa kv-työryhmää, joka kootaan yhteistyössä KVY-valiokunnan kanssa), Kasvatuskoordinaatioryhmän edustaja (ryhmän tehtävänä piirien tukeminen partio-ohjelman toteutuksessa, piirien yhteistoiminnan koordinointi). Tällä hetkellä siis kuusi henkilöä. Ainakin.


Olen luonut nämä käsitykseni keskustelemalla lukuisten partiojohtajien kanssa sekä tutustumalla vallitsevaan tilanteeseen esim. Pohken kokouksissa ja partiourani viime vuosien aikana (Ohjelmauudistus, L-SP:n ohjelmaohjaaja & -ministeri, vaeltajaohjelmajohtaja). Yhtenä vahvana näkemyksenä on partio-ohjelman eriyttäminen omaksi kokonaisuudekseen partiokasvatuksen kentästä. Pohken suurimmat saavutukset eivät ehkä liitykään suoraan partio-ohjelman kehittämiseen, vaan kaikkeen muuhun jota partiokasvatuksen saralla tapahtuu. Siispä esitän, että Pohkemainen partiokasvatusasioista keskusteleminen on se mitä jatkamme edelleen Ohjelmatoiminnanalalla, mutta samalla siirrämme omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen partio-ohjelman kehittämisen.

9.2 Ohjelmankehitysryhmä

Erillinen partio-ohjelman kehitysryhmä keskittyy luomaan puitteita partio-ohjelman kehityksen avaamiselle pois projektiluontoisista kertarysäyksistä, kohti jatkuvaa ohjelman kehittämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa prosessin luontia kolmelle eri vaiheelle partio-ohjelman kehittämisesessä:

1. Asiantuntijakehittäminen. Joulukuussa 2012 koitettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna luotuja Ohjelman kehittämisen portaita, kun Partioasemalle kokoontui Ohjelmauudistusta tehneitä ihmisiä päivittämään aktiviteettien sisältöjä. Ensi vaiheessa tällainen toiminta pyritään vakiinnuttamaan ja luomaan sille toimivat puitteet.
2. Piirien partio-ohjelmalliset mielenkiinnon kohteet valjastetaan koko järjestön yhteisen partio-ohjelman käyttöön. Esimerkiksi L-SP on Hämeen partiolaisten avittamana tehnyt mittavan ROK-paketin jo vuonna 2009 ja viime vuonna yksittäinen partiojohtaja L-SP:stä teki huomattavia parannuksia Tarpojaohjelmaan. Tällaisen toiminnan vakiinnuttaminen ja sille puitteiden luominen on ohjelmankehitysryhmän toisen vaiheen toimintaa.
3. Kaikkien partiojohtajien toimesta tapahtuva partio-ohjelman kehittäminen. Tämä on se, josta olen unelmoinut jo ammoisista Linkkari-ajoista lähtien, eli synkältä 90-luvulta jolloin toimin vartionjohtajana turkulaisessa meripartiolippukunnassa. Jo silloin koin kaipuuta helposti saataviin toimintaohjeisiin sekä uusiin ideoihin vartion kokouksiin sekä retkille. Ohjelmauudistuksen aikana pidin selviönä, että uusi ohjelma luotaisiin sellaiseen Wikipediamaiseen muotoon, että kuka tahansa voisi aktiviteetteja kehittää paremmiksi ja toinen toistaan tajuntaa räjäyttävämmiksi (partio)kasvattaviksi spektaakkeleiksi. Saimme "OPF":n eli ohjelma.partio.fi:n. Partio-ohjelman aktiviteetit on avattava kaikille muokattavaksi ja parannettavaksi, alkuperäinen voidaan pitää siinä rinnalla, jotta itse tarkoitus ei pääse kehityksen myötä hämärtymään. Mutta härskisti aion ohjeistaa, että kun aktiviteetti tavoittaa tietyn tason, siitä tulee todella hyvä partion oppimiskäsityksen eli nk. partiomenetelmän toteutumisen kannalta ja se toteuttaa samoja kasvatustavoitteita edelleen kuin alkuperäinenenkin aktiviteetti, voidaan siihen lyödä leima päälle ja sanoa ylpeänä sen olevan nyt osa Wirallista Partio-Ohjelmaa!

Tietenkin tähän kolmanteen vaiheeseen liittyy sitten visioita toimintasuunnitelmien teon helpottamiseen ja muihin teknisiin ratkaisuihin, mutta en mene sen syvemmälle niihin visioihin tässä ja vielä.

Ohjelmankehitysryhmään kuuluisi partiotiedon, eli opinnäytetöiden, kandien, gradujen ja väitöskirjojen tuoman tiedon hallinnointi sekä oma datankeruu. Lisäksi ennen Ohjelmavaliokunnassa asunut tietämys esimerkiksi henkisestä ja hengellisyydestä tai erä- ja luontokasvatuksesta, muuttaa osaksi ohjelman kehittämistä:

• Suhde itseen -henkilö (parempi nimi tulossa): Henkisyys, hengellisyys, terveet elämäntavat
• Suhde toisiin -henkilö: Vuorovaikutus, moninaisuus, johtajuus partio-ohjelmassa
• Suhde yhteiskuntaan: Partion vaikuttavuus, maailmanrauha, toimeen tarttuminen
• Suhde ympäristöön: Luontosuhde, erätaidot, ympäristökasvatus

Näin nämä tärkeät seikat eivät jää vain hallinnointiin, vaan osana ohjelmankehitysryhmää ne ovat olennainen osa ohjelmaa ja sen jatkokehitystä.Ohjelmankehitysryhmä kokoaa jatkuvasti tietoa, jotta suuremmat kehitysprojektit, kuten ikäkausiin, partiomenetelmään tai kasvatustavoitteisiin kohdistuvat projektit sujuisivat muulla kuin mutu-tuntumalla.

9.3 Kasvatuskoordinaatioryhmä

Aiemmin totesin Ohjelmavaliokunnan tehtäväkentän kapenevan merkittävästi, kun ohjelmatapahtumien järjestäminen siirtyy piireille ja keskusjärjestö keskittyy vain piirien tukemiseen. Tämä on se ryhmä, jonka kautta tukeminen tapahtuu, pääasiassa suorien piirikontaktien ja laajennettujen valiokuntien kautta.  Ohjelmankehityksen toisen vaiheen käyttöönotossa ja toimivuudessa yhteistyö ryhmien välillä on onnistumisen edellytys.

Partiokasvatuksen tehtäväkenttää piireissä ovat pääasiassa erilaiset lippukuntia palvelevat ohjelmatapahtumat (kisat, kurssit, ikäkausikohtaiset tapahtumat, piirileirit) sekä lippukunnille erityisten toimikuntien kautta tarjottava tuki (hengellisyys, erätaidot, ensiapu, meripartio, kansainvälisyys). Lisäksi piireillä on lukuisasti partio-ohjelman asiantuntijoita (ohjelmaohjaajat, ikäkausijaostot), joiden osaamisen perään lippukunnissa on toivottavasti kysyntää. Kasvatuskoordinaatioryhmä tukee näitä kaikkia piiritoimijoita ja lisäksi osana sitä toimii myös kansallinen kisa- ja meripartioedustus.

10. Kuva partiokasvatusvaliokunnasta, jos teksti ei uppoa.

Lopuksi

Toivon vilkasta keskustelua. Käytäköön sitä Facebookissa, alla olevalla kommenttiosiolla ja muilla foorumeilla. Tähän prosessiin ehtii vielä vaikuttamaan, ensiaskeleet tähän suuntaan otetaan ensi lauantaina 19.1.2013 Ohvan ja Pohken kokoontuessa yhteiskokoukseen Hämeen partiolaisten toimistolle. Mielenosoituksia otetaan vastaan klo 10-11, sitten ryhdymme töihin. Piireillä on vaikutusmahdollisuuksia etenkin vuoden ensimmäisessä laajennetussa ohjelmavaliokunnassa 23.2.2013. Toivon, että olen sitä ennen keskustellut jokaisen piirin ohjelmaministerin kanssa tästä ennen sitä. Joten olkaa hyvä, kertokaa että olen väärässä, jotta voin olla enemmän oikeassa.

Se todellinen partiokasvatuksellinen manifesti

Töttöröö, torvi soi ja lähdettiin sotaan! Peitsi ojossa manifestoin edellisellä kerralla pyhän partiokasvatuksen nimessä kaikkia lohigärmeksiä vastaan, kunnes Pohken (partio-ohjelman kehittämistoimikunta) väestöstä tuli ystävällinen huomautus, että herra ritari kiiltävässä haarniskassaan ei maininnut blogissaan mitään partiokasvatukseen liittyen. Totta. Hitto. Pelkkää organisatorista ja toiminnanohjauksellista sananhelinää. Otetaanpa siis uusi yritys, näin viikonlopun valintatilaisuuden alla.


En ole mikään kasvattaja. En omista, eikun mikä se verbi on... no, minulla ei ole lapsia. En myöskään ole ammattipedagogi, kasvatustieteilijä tai mitä näitä on. Olen ihan tylsäntyypillisen partiojohtajuusputken sudenpennusta lippukunnanjohtajaksi läpikäynyt partiokasvattaja. Olen kuitenkin (toivottavasti) astumassa tehtävään, jossa minulta edellytetään jonkinlaista näkemystä kasvatusasioista, joten niitä teille tarjoan. Käyn läpi jokaisen yleisen kasvatustavoitteen, pyrkien kuvaamaan mitä partio voisi tarjota nykyisille lapsille ja nuorille, tulevaisuuden maailman supersankareille. Näkemykset ovat subjektiivisia ja perustelluin kommentein muutettavissa. "These are my principles, and if you don't like them.. well, I have others." -Groucho Marx

Suhde itseen 


• Elämänhallinta
Nuoret on fiksuja, kaikkivoipia ja valitettavan usein siinä luulossa että täällä ollaan ikuisesti huinimassa. Partio antaa eväitä elämänhallintaan lyömällä päähän ajankäytön pohdinnalla, asioiden asettamisella tärkeysjärjestykseen mielellään arvoihin peilaten ja osoittamalla ihmiselämällä olevan muitakin määrääviä tekijöitä kuin kädessä tikittävä kello tai takataskussa tuntuva lompakko. Epäsuorasti partio saattaa pakko-opettaa elämänhallintaa, kun partiohulvattomuuksista täyttyvän kalenterin tyhjistä koloista olisi löydettävä aikaa vaikkapa siivoamiselle, pyykinpesulle, tiskaamiselle, työnteolle...

• Terveiden elintapojen edistäminen
Käyn kaupassa 1-2 kertaa viikossa ja noin joka toinen kerta voivottelen päässäni sitä eineksen, valmisruoan, rasva-hiilari-kombojen ja makeiden juomien kavalkadia joka kassalla ympäröi omaa "Seuraaava asiakas"-barrikadein suojeltua täysjyvähedelmävihanneslinnakettani. Tämän edistäminen lähtee ihan perusasioista, ruonalaiton opettaminen lapsille perusraaka-aineista. Ei tuoda kolmea pussia karkkia retkelle. Jotain missä voitaisiin tehdä enemmänkin on tuoda esiin riittävän unen merkitystä ihan mainitsemalla siitä (jokainen partiolainen saa ennemmin tai myöhemmin itse huomata kuinka unenpuute vaikuttaa häneen) sekä liikunnan merkityksen korostaminen. Mitä jos tehtäisiin partiosta se paikka, jossa voi harrastaa liikuntaa ihan sen liikunnan ilon vuoksi. Ettei tarvitsisi menestyä? Sellaiset harrastukset on harvassa yli 12-vuotiaille.

• Luovuus ja kekseliäisyys
En osaa. Pääsen kokeilemaan. En osaa. Kokeilen silti. En osaa. Tulipa siitä ruma. En osaa. Mutta eiköhän me jotain keksitä. En osaa. Entä sitten? Partiossa tehdään, kokeillaan ja koetaan niin paljon, niin monipuolisesti, että unohdamme itsekin kuinka monipuolinen harrastus onkaan kyseessä. Jos lippukunnan aikuisilla vaan riittää intoa sysätä haasteita partiokasvateilleen, he kyllä kokeilevat, luovat ja keksivät!

• Toimeen tarttuminen
Kysy keneltä vaan partiolaisten parissa toimineelta EVP:ltä. Tämä me osataan. Lieneekö se sitten juuri siinä, että uusia haasteita on heitetty vastaan jatkuvalla syötöllä ja niistä on aina selvitty edes jotenkin päin voittajana? Joka tapauksessa partiolaiselle ei tee pahaa ottaa nk. hommaa haltuun.

• Käsitys oikeasta ja väärästä
Partiossa ei puhuta etiikasta tai moraalista. Ja hyvä niin. Arkielämän valinnat opettavat paremmin kuin paraskaan filosofian maisteri. Globalisaation myötä meille virtaa solkenaan valintoja joita tehdä, joistakin tiedämme enemmän, joistakin vähemmän. Partio auttaa lapsia ja nuoria katsomaan fyysisen esineen tai edessä näkyvän asian taakse. Tämä kumpuaa läheisestä luontosuhteestamme, jokainen partiolainen tietää ja oppii että niinkin yksinkertainen asia kuin vesi on joskus kannettava mukana. Tai ruoka ei vain ilmesty pöytään. Tämä auttaa hahmottamaan myöhemmin sitä, mitä se edessämme näkemä asia oikein onkaan.

• Oman maailmankatsomuksen muodostaminen
Mikä olisikaan parempi tapa löytää maailmankatsomus kuin auttaa yksilöä tunnistamaan omat arvonsa ja luoda samalla pelikenttä, jossa niitä pääsee toteuttamaan? Partiossa se onnistuu! Tässä korostuu myös partion kyky luoda omien polkujensa kulkijoita. Partion tarjoaa käyttöön kysymyksen: "Miksi?", joka on varsin käyttökelpoinen polun haarautessa tai jonkun pyytäessä lähtemään suuntaan joka ei vaan jotenkin tunnu oikealta. Partiossa oppii myös sellaisen tärkeän taidon, että ainoastaan peilistä löytyy se henkilö joka voi määrätä, mutta on myös yksin vastuussa tuolla elämän polulla otetuista askeleista.

• Oman jumalasuhteen etsiminen
Partion perusti kristitty herrasmies, joka nimesi yhdeksi partiolaisen velvollisuudeksi velvollisuuden jumalaa kohtaan. Silti jotenkin mystisesti tästä kehkeytyi sadan vuoden kuluessa maailman suurin nuorisojärjestö, jossa on edustajia uskontokuntaan katsomatta. Partiolla on kyky katsoa symbolien ja kulttuurien taakse, löytää sieltä takaa se samanlainen ihminen, jolla on samanlainen arvopohja. Sieltä löytyy se teidän, ja meidän, jumala. Jokaisesta ihmisestä omanlaisensa, mutta kuitenkin kaikissa niin samanlainen.

Suhde toisiin ihmisiin

• Ihmisyyden näkeminen arvokkaana
OECD-maista nopeiten eriarvoistuvassa maassa partio pystyy tarjoamaan sitä, missä koko muu yhteiskunta näyttää suuntaavan eri suuntaan. Meillä ei ole kokoomusta äänestävää isää tai yksinhuoltajaäitiä, ei hyvästä yliopistosta ennätysajassa valmistunutta veljeä tai sitä joka suvun kauhuksi kävi vain ammattikoulun. Meidän isosiskot eivät ole masentuneita tai viiltele itseään, eikä kukaan meistä pelkää kouluun menemistä koska meitä kiusataan vaatteidemme vuoksi. Meillä on partiolaisia. Kaikki erilaisia, mutta kaikki partiolaisia. Tämän kun toteutamme, on enää hyvin lyhyt askel nähdä ihmiset ihmisinä, ja siksi arvokkaina.

• Erilaisuuden näkeminen rikkautena
Viittaan nyt edelliseen kohtaan. Erilaisuudet. Eihän me mistään muusta puhutakaan kuin erilaisuudesta. Partion toivoisi, ja se tarjoaakin, turvasataman median, koulun, kulttuurin, koko yhteiskunnan erilaisuuspommitukselta. Kaikki olemme samanlaisia ressukoita täällä jossain universumin laidalla. Partion vahvuutena näen sen kyvyn tuottaa ärsykkeitä jotka pakottavat yksilöitä madaltamaan suojamuureja eli niitä rooleja joita olemme tottuneet pitämään yllä. Toinen jalka suossa polvea myöten on paha näyttää muulta kuin siltä autenttiselta itseltään, se tuo toiset ihmiset lähemmäs kun he huomaavat suossa seisojan olevan ihan yhtä pieni ja raukka, tunteidensa ja pelkojensa vietävänä, kuin he itse. Silloin unohdamme erilaisuuden, ja vasta kohdatessamme toisemme yhteisellä tasolla, ihmisinä, näemme erilaisuutemme rikkautena. (Jos koet huumorintajusi kestävän yhden kaikkien aikojen parhaan stand-up koomikon George Carlinin tästä aiheesta hyvin kertovaa pätkää, ole hyvä.)

• Kyky asettua toisen asemaan
Aasinsillasta aasinsiltaan. Äsken oltiin kiinni suossa ja sillä tavoin muut näkivät heikkoudessa ja avuttomuudessamme jotain todella tuttua. Partio auttaa täten, ja myös esimerkiksi kansainvälisyyskasvatuksen kautta luomaan "sosiologista mielikuvitusta", jonka avulla voimme edes etäisesti kyetä kuvittelemaan astuvamme jonkun muun kenkiin. Kv-kasvatuksessa leikimme olevamme vaikkapa intiaaneja tai afrikkalaisia, preerialla tai viidakossa. Joskus siis leikkien, mutta myöhemmin vakavin mielin osaamme asettua toisen asemaan. Jokin päivä ehkä jopa tuntemaan mitä hän tuntee. Tähän partio valmentaa luomalla aitoa face-to-face -vuorovaikutusta.

• Yhteisvastuullisuus
Partiomenetelmästä löytyy vartiojärjestelmä, joka on määritellään näin: "Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Näissä pienryhmissä lapsi ja nuori kasvaa toimimaan ryhmän jäsenenä." Päätetään yhdessä - jaetaan vastuuta, ollaan yhdessä vastuussa.. Sieltä se kumpuaa. Ja partiomenetelmää VOI ja SAA, ehkä jopa pitää käyttää kaikessa partiotoiminnassa. Myös aikuisille hallinto- ja paperipartiolaisille voisi tehdä hyvää ottaa elementtejä siitä käyttöön. Turhaan me ajattelemme että menetelmä on vain lapsille, se on myös tapa tuoda partion tavoitteita ja arvopohjaa käytännön toimintaan. Nämä kaksi asiaa pitäisi olla partioaikuisellakin selkeänä mielessä: Omat tavoitteet, omat arvot.

• Reiluus ja suoraselkäisyys, ”oikeamielisyys”
Partio luo niin paljon tilanteita joista selviäminen riippuu vieressä olevasta ihmisestä ja ympäröivästä ryhmästä. Tällainen voi olla kovin vierasta tämän päivän maailmassa, jossa jokainen selviää ensisijaisesti itse ja sen jälkeen apuun huudetaan yhteiskuntaan. Vähän kärjistäen. Partio kuitenkin osoittaa sen, että muut ympärillä ovat meille arvokkaita ja he ovat ja pysyvät siinä kun kohtelemme heitä reilusti, toimimme suoraselkäisesti ja oikeamielisesti. Partio antaa myös mahdollisuuksia valintojen tekemiseen, ja niiden kautta jalostuu lapsesta/nuoresta hyvää haluava aikuinen, kunhan päätösten seuraukset tuodaan näkyville ja lapsi/nuori opetetaan ottamaan vastuu päätöksistään.

• Omien tunteiden ja mielipiteiden ilmaiseminen tilanteeseen sopivalla tavalla
Tähän voisi vetäistä jokaisen ohjelma.partio.fi:stä löytyvän aktiviteetin josta löytyy sana "keskustelemme". Ja niitä on muuten paljon. Tosiasiassa omista tunteista ja mielipiteistä ilmaisu opitaan partiossa ihmistenvälisessä kommunikaatiossa, yksittäiset aktiviteetit ovat vain väline tämän saavuttamiseen.

Suhde yhteiskuntaan


• Kyky toimia ryhmässä ja ryhmää laajemmassa organisaatiossa
Viittaan aiempaan "Yhteisvastuullisuus" -tavoitteeseen sekä partiomenetelmään. Tämä on luonnollinen ja korostettu tapa toimia partiossa, sen myötä opitaan ryhmätaidot. Partio sisältää kuitenkin paljon ryhmää laajempia elimiä, joista myös saadaan nousujohteisesti kokemuksia. Partiokasvatuksen vahvuus on siinä, että se pystyy loistavasti simuloimaan "oikean elämän" tilanteita, luomalla turvallisen ympäristön harjoitella elämässä tarvittavia taitoja. Ryhmässä ja sitä laajemmassa organisaatiossa toimiminen on juuri tätä. Ehkä juuri tämän vuoksi partioliike on liike. Jos meillä olisi vain jähmeitä organisaatioita, emme koskaan voisi oppia elämää varten vaan partiosta tulisi itse tarkoitus. Kysynkin: Mitä varten partio on olemassa? Itseään, vai muuta elämää?

• Kyky ja halu osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen
Yhteisesti kannettu vastuu (jälleen viittaus ylempään) ja vartiojärjestelmä luo alusta alkaen selkeän kuvan siitä, että asioiden hoitaminen yhdessä on järkevä tapa toimia. Tähän järkevään tapaan pääsee vaikuttamaan vain osallistumalla. Partiossa meidän on vielä lisättävä avoimuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, jotta voimme tehokkaammin antaa lapsille ja nuorille kyvyn sekä halun vaikuttaa vieläkin suurempiin asioihin. Mun mielestä partioliike ei voi levätä, ennenkuin jokaisella partiolaisella on halu luoda tätä maailmaa paremmaksi paikaksi. Kykyä kyllä löytyy.

• Oman ja muiden kulttuurien arvostus
Meitä on reilu 40 miljoonaa partiolaista ympäri maailmaa. Kansainvälisyyskasvatusta, suurleireillä vierailevia ulkomaalaisia, ihmisyyden korostamista kulttuurien sekä ulkoisen erilaisuuden fasadin takana. Partio-ohjelmasta löytyy kruununjalokivenä vaeltajien ulkomaa-projekti. Työkaluja siis on, mutta meillä pitää olla myös työhalu. On niin helppoa jäädä istumaan omalle koivusta veistellylle puupallille tuijottelemaan pohjantähteä. Se vaatii todellakin työtä ja omalta mukavuusalueelta ulos astumista, että opimme ymmärtämään muita kulttuureja. Kanssakäymistä ja kohtaamista, epävarmuuden tunteen sietämistä ja toistemme löytämistä. Partio auttaa suunnattomasti muiden ihmisten kohtaamisessa, onhan meillä jo valmiina yhteisesti jaetut arvot. Silloin lähestyminen on turvallisempaa. Se kangasriepu kaulan ympärillä saa aikaan ihmeitä.

• Kyky ymmärtää itsensä osaksi paikallista, kansallista ja kansainvälistä yhteisöä
Ilmeisesti runosuonen pulppuaminen alkaa ehtyä, sillä jälleen tulee viittausta aiempaan. Luomalla kohtaamisia ihmisten välille, he vääjäämättä ymmärtävät myös oman sijoittumisensa niin omassa ryhmässä, kuin suuremmassakin, lopulta koko ihmiskunnassa. Partio laajentaa myös maailmankuvaa, tuomalla "maailman lähelle". Tämän toteutumisessa kaivataan myös sitä "sosiologista mielikuvitusta", josta myöskin aiemmin mainitsin.

• Sitoutumisen ja vastuun merkityksen ymmärtäminen
Henkilökohtaisen sitoutumisen ja vastuun merkitys alkaa nousujohteisesti siitä, että tullaan partiokokouksiin. Ollaan ajoissa. Huivi on kaulassa. Hyppy toiseen päähän partio-ohjelmaa. Otetaan vastuuta, sitoudutaan pesteihin, hoidetaan sovitut tehtävät. Ensi kerralla kun joku voivottelee miten vaikeaa vaeltajia on sitouttaa toimintaan, mene ja kysy: Oliko sillä huivi kaulassa joka sudarikokouksessa?

Suhde ympäristöön


• Positiivinen, emotionaalinen ja suora luontosuhde

Partio vie metsään, suolle, järvelle, jänkhälle, ulapalle ja merelle. Vettä sataa, aurinko porottaa, on kylmä, on kuuma, ei pääse sisälle lämmittelemään, juomavesi on loppumassa, myrsky on nousemassa ja matkaa satamaan on vielä 10 mailia.. Sitä ollaan ihan luonnon armoilla! Tämän suorempaa, emotionaalisempaa ja positiivisempaa luontosuhdetta ei voi syntyä. Olemme täysin tämän planeetan armoilla. Kannattaa varoa ja rakastaa sitä.

• Kyky liikkua ja toimia suomalaisessa luonnossa (metsässä, merellä, tuntureissa)
Tätähän partio parhaimmillaan on. Kysmys lienee, onko meillä vielä halukkuutta mennä sinne? Pelaan tässä vaiheessa B-P-kortin: Partio ei ole kerho eikä pyhäkoulu, vaan metsien koulu. Lapsi ja nuori löytää kyllä sisältään sen esi-isänsä ja -äitinsä, joka asui luonnon kanssa symbioosissa. Paatuneinkin cityläinen löytää yhteneväisyyden, suoranaisen kaipuun luontoon, kun vain luodaan mahdollisuuksia. Partio luo niitä mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet kääntyvät konkreettisten taitojen oppimisen avulla elämyksiksi.

• Luonnonsuojelun tarpeen tiedostaminen ja omat mahdollisuudet sen edistämisessä
On kyse sitten metsään jätettävistä roskista tai oppi siitä miten se sinne jätettävä kertakäyttölusikka on syntynyt, on partion keskeinen anti luonnonsuojelulle sen ymmärtäminen, että teoilla on seurauksensa.

• Vastuu elinympäristöstä
Ihmiselämän suurin laina ei suinkaan ole asuntolaina. Se on tämä paikka, jonka rakennamme väliaikaisesti itsemme näköiseksi, muokkaamme siitä miellyttävän, kokeilemme sen rajoja ja sitten, ennen kuin arvasimmekaan, se kaikki otetaan meiltä pois. Se oli vain lainassa jälkipolvilta. Me emme ole täällä kovin kauaa, mutta sen verran olemme velkaa jälkeläisillemme, että emme voi elää täällä miten tahansa. Partiossa pienetkin teot auttavat meitä luomaan parempaa jälkeä elinympäristöömme, kantamaan vastuuta siitä millaisen paikan jätämme jälkeemme.

• Luonnon kunnioittaminen
Viittaan luontosuhteeseen. Kunnioittaminen, olkoon se vähän pelonsekaistakin, on tarpeen. Me olemme elossa vain ja ainoastaan 8 minuutin matkan päässä olevan valon ja lämmön lähteen auringon ja jalkojemme alla olevan Äiti Maan ansiosta. Partio konkretisoi tätä suhdetta.



Noh, miltä kuulosti? Jos kuulosti pahalta, niin onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Suomen partiolaiset onneksi uutisoi eilen kasvatuspäällikön rekrytoinnista. On oikein tohtorismies kasvatustieteestä!

Partiokasvatuksellinen manifesti

Nyt kun olen virallisesti ilmoittanut olevani ehdolla vain Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavaksi jäseneksi, on aika laittaa partiokasvatuksellinen patarumpu soimaan ja kertoa omia mielipiteitäni tästä toiminnanalasta. Nämä ovat asiat niin kuin minä ne tällä hetkellä näen, mutta älkää hetkeäkään luulko, etten tarpeeksi hyvillä perusteluilla olisi valmis niistä joustamaan. Vinkiksi hyvälle perustelulle voin antaa alkusanat: "Lasten ja nuorten kasvun kannalta olisi parempi, että..."

1. Partiotoiminnan keskiössä on oltava vain ja ainoastaan lasten ja nuorten kasvu kohti partion päämäärää.

Tämänhän pitäisi olla selviö, eikö? Miksi me emme sitten rakenna kaikkea toimintaamme tämän periaatteen ympärille? Mikäli minut valitaan Suomen Partiolaisten hallitukseen, tulen kaikin käytettävissä olevin keinoin levittämään partiokasvatuksen pitkät ja tarttuvat lonkerot jokaiselle toiminnanalalle. Voisi sanoa muiden toiminnanalojen olevan "mulla töissä". Toki mihinkään uuvuttavaan muiden hommien näätimiseen en tule lähtemään enkä pyrkiä muutokseen ulkoapäin, vaan pyrin saamaan kaikkia näkemään etuja joita saavutetaan partiokasvatuksen aktiivisemmalla huomioonottamisella sekä tarjoamaan siihen avuksi resursseja.

Toki myös oma pää pitää olla puhtaana partiokasvatuksen saralla. Ohjelmatoiminnan osalta tämä tarkoittaa termistä ”Ohjelma” luopumista. Se sisältää jo lähtökohtaisesti oletuksen, että lasten ja nuorten toiminta on jotain erikseen järjestettävää, jolla pahimmillaan vain pidetään heidät kiireisinä jotta selvitään tästä koloillasta/viikonlopusta/leiripäivästä/aikuiset pääsevät tekemään sitä mitä tulivat leirille tekemään. Jotta tässä ei tapahtuisi mitään kontekstista irrotuksia, selvennän aikuisen roolin tässä kohtaa: Aikuisen tehtävänä partiossa on toimia lasten ja nuorten toiminnan mahdollistajana. Tämä lause sisältää kuitenkin oletuksen, että partiossa edetään AINA lasten ja nuorten toiminnan ehdoilla. Aikuisen etu ei saa siis mennä lapsen ja nuoren kasvun toteutumisen edelle. Virtaviivaistamalla nykyisen ohjelmatoiminnanalan kasvatustoiminnanalaksi, muodostamme selkeämmän toimintakentän koko partiokasvatuksen toteutumiselle.

2. Toiminnanalan järjestäytyminen

Mikäli minut valitaan ohjelmatoiminnanalaa luotsaamaan, saan ryhtyä siihen siltä kannalta onnellisessa asemassa että se on täynnä motivoituneita ihmisiä jotka onnekseni jakavat pitkälti samoja ajatuksia partiokasvatuksesta kuin minäkin. Tällä hetkellä resurssit ovat jaettuna nähdäkseni aika teennäiseen kahtiajakoon Ohvan ja Pohken välille, jotka kuitenkin käsittelevät usein asioita ristiin ja törmäävät tilanteisiin joissa heille suunnattu asia vaatisi toisen osallistumista päätöksentekoon. Tehtävien jakautuminen on myös yksi merkittävä tekijä siinä, miksi Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavan jäsenen pesti on suorastaan epäinhimillinen. Ketä voidaan vapaaehtoisesti edellyttää johtamaan yhtä valiokuntaa (Ohva), yhtä toimikuntaa (Pohke), osallistumaan hallitustyöskentelyyn täysipainoisesti ja vastaamaan keskusjärjestön suurista projekteista (esim. seuraava suurleiri)?

Kasvatusvaliokunnassa yhdistyisivät Ohvan ja Pohken tehtävät siltä osin kuin niitä on asiakkaan (piiri, yksittäinen partiolainen) kannalta perusteltua säilyttää keskusjärjestötason toiminnassa. Pohke on jo tehnyt loistavan sisäisen työnjakonsa ja Ohvan osalta luopuisin hyvinkin teennäisestä ikäkausittaisesta tehtävänjaosta. Teennäinen se on siltä osin että ikäkausijohtajien pestit ovat täysin erikokoisia. Säilyttäisin niistä vain vaeltajaohjemajohtajan pestin, sillä vaeltajat ovat ikäkausi, jolla fokus on jo lähtökohtaisesti koko Suomen laajuinen ja vahvasti kansainvälisesti suuntautuva - kansallinen vaeltajuuden "omistajuus" on siis tarpeen. Kasvatusvaliokunnan pesteistä yksikään tehtävä ei ole niin pieni ettei se olisi pestatun henkilön pääpesti partiossa, eikä pesteissä ole myös enää niin selkeitä raja-aitoja vaan isompia kokonaisuuksia otetaan haltuun verkostomaisesti enemmän tai vähemmän pysyvästi muodostettavissa pienryhmissä tai pareittain kokoontuvissa yksiköissä, jotka ottavat etenkin kasvatusvaliokunnan sidosryhmiltä ja ulkopuolelta tulevat uudet tehtävät hoitaakseen, siirtääkseen ne joko a) kasvatusnäkökulman tuomisen jälkeen toimeenpantavaksi toiselle toiminnanalalle b) piirien ohjelmaohjaajille / kasvatuksesta vastaavalle elimelle tuotuaan niihin keskusjärjestön näkökulman c) pysyväksi osaksi kasvatustoiminnanalaa keskusjärjestössä d) hoitavat asian "pois päiväjärjestyksestä" projektiluontoisesti. Tämä prosessi on jatkuvaa ja koskee käytännössä kaikkia asioita joita ei ole valmiiksi suunniteltu olevan osana keskusjärjestön kasvatustoimintaa.

3. Toiminnanalan tehokkuus, ohjelmatapahtumat piireihin

Uuden kasvatusvaliokunnan tehokas toiminta ja olennaisiin asioihin keskittyminen ovat uskoakseni tie menestykseen. B-P spirit varjelkoon meitä mikromanagerointiin suistumiselta! Jotkin toiminnot, joita on aiemmin pidetty keskusjärjestön vastuulla, on "ulkoistettava" tehokkaan toiminnan nimissä. Nyt alan varomaan sanojani, sillä asioita jollain tarkkuudella eriteltäessä on vaara erään torstaisin keittomuodossa nautittavan palkokasvin ajautumisesta sille kuulumattomaan paikkaan. Älä huoli, en minä vihaa juuri sinua, tai sinun edustamaasi asiaa X. Haluan vain, että se hoidetaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin tähän asti ja keskusjärjestön kannalta tehokkaimmin, jotta siellä voi keskittyä olennaisiin asioihin.

Keskusjärjestö ei ole mikään ohjelmatoimisto. Oletukseni on, että kukaan ei päädy keskusjärjestöpestiin koska siellä tehdään ohjelmatapahtumia. Ohjelmatapahtuma on 7-22 -vuotiaille järjestettävä tapahtuma, joka tähtää tiettyihin nimettyihin kasvatustavoitteisiin toteuttamalla partio-ohjelmaa tapahtumassa. Keskusjärjestön järjestämä ohjelmatapahtuma on sellainen, johon piireillä tai lippukunnilla ei ole resursseja tai osaamista järjestääkseen sellaisen ohjelmatapahtuman, joka on tarpeellinen kyseessä olevan ikäkauden kasvun toteutumiselle. Keskusjärjestön ohjelmatapahtumat tulisi lähtökohtaisesti olla kokoluokaltaan sellaisia, että niillä saavutetaan merkittävä vaikutus partiolaisen kasvuun kohti aktiivista ja itsenäiseen ajatteluun rohkaistua yhteiskunnan jäsentä. Käytännössä tällaisia ohjelmatapahtumia ovat vain suurleirit. Ne ovatkin keskusjärjestön kannalta tehokkaita tapoja vaikuttaa koko Suomen partiokasvatukseen kertaheitolla.

Käytännössä puhun nyt siis samoajien Explo-tapahtumasta, jolle haettaneen edelleen johtajaa (tavoitteeni on ympätä se osaksi suurjuhlia), VaeltajaVisiosta ja VaeltajaValtakunnasta. Kuten aiemmin mainitsin, vaeltajaikäkausi vaatii kansallista haltuunottoa, mutta ohjelmatapahtumien kautta se toteutuu kovin huonosti kunnes massat alkavat olla niissä niin suuria, etteivät piirit kykene niitä järjestämään. Tällöinkin suosisin piirien yhteistyötä keskusjärjestön järjestämisvastuun sijaan. Monet piirit järjestävät jo muutenkin vaeltajatapahtumia vuosittain, mikäli halutaan yhdelle antaa jokin kansallinen vaeltajasymboli ja sanoa "Tämä on nyt se Valtakunnallinen Vaeltajatapahtuma" niin sitten voidaan toimia niin. Yksi kysymys jota selvitämme varmasti, on että kuinka tarpeellista tällaisen tapahtuman järjestäminen valtakunnallisesti ylipäänsä on? Tuoko valtakunnallisuus mukanaan jotain kasvatuksellista jota ei saavuteta piiritasolla tai piirien yhteistyönä? Vai onko se vain jotain joka on keksitty ohjelmauudistuksen aikana ja sen perusteella lähdetty rakentamaan koko järjestelmää, pohtimatta alkuunkaan että Miksi?

4. Jäykästä ohjelmakäsityksestä joustavaan ja laadukkaaseen partiokasvatukseen

Olin itse tekemässä ohjelmauudistusta, joten käsitellessäni seuraavassa ohjelmauudistusta kyseessä on nähdäkseni kohtalaisen valistunut näkökulma ohjelmauudistuksen tuomaan ohjelmakäsitykseen.

Ohjelmauudistusta tahkottiin hyvällä draivilla eteenpäin ja varsin nopealla aikataululla. Ikäkausiprojektiryhmät olivat erilaisin resurssein varustettuja, minun edustamani ryhmä oli jatkuvasti hyvässä henkilöstömäärässä ja se näkyy myös työn tuloksessa: Tarpojaohjelma on aktiviteettirikkain ja joskin myös monimutkaisin kokonaisuus partio-ohjelmassa. Toiset ikäkaudet eivät olleet näin suotuisassa asemassa ja joissakin kohtaa jouduttiin käyttämään oikopolkuja, kuten päätöksessä jättää taitomerkit seikkailijaikäkauden käyttöön. Yhteistyö ikäkausien välillä toimi aluksi ja paperilla hyvin, ja sanoisin että matriisiorganisaatio onnistui luomaan sellaisen ohjelman kuin mitä varten se oli rakennettu. Valitettavasti ohjelman yhtenäistäminen ja selkiyttäminen jäivät varsin heikolle pohjalle. Sitä tarkoitusta palvelemassa olleet ohjelmauudistuksen yhteiskokoukset kuluivat muihin asioihin, jotka sinänsä olivat myös tärkeitä. On syytä muistaa kuinka mullistavasta askeleesta oli kyse ja tekemistä riitti sen mukaisesti. Lopputuloksena oli melko epäyhtenäinen paketti, joka kärsi valitettavasti keskittymiskyvyn tai tahtotilan herpaantumisesta loppumetreillä ja viimeistely sekä jalkautus jäivät puolitiehen. Tuloksen voi käydä katsomassa osoitteessa ohjelma.partio.fi

Ohjelmauudistuksen jälkeen (ja jo aikana sitä ennen, olihan tässä menty nk. perse edellä puuhun kun ensin uudistettiin järjestön hallinto ja koulutusjärjestelmä, sitten vasta itse päätuote (ohjelma) joka väistämättä joutui sopeutumaan aiempiin päätöksiin) ohjelmatoiminnanalaa alettiin viedä vahvasti ja oikeutetusti kohti ohjelmauudistuksen määrittämää mallia. Mutta onko se malli täydellinen, ja onko se ainoa oikea? Mikä siitä mallista on niin luovuttamatonta, että ilman sitä ei voida enää kutsu partiota partioksi? Sillä sitähän partio-ohjelma on. Ainoa asia joka erottaa meidät mistä tahansa muusta lasten ja nuorten toiminnasta löytyy partiokasvatuksen kontekstista.

Uskallan tehdä sen rohkean tempun, että luopuisimme yhdestä ohjelmamallista, jonka perusteella partio näyttäytyy. On kliseistä tavoitella sitä, että partion laatulupaus pitää koko maassa kun meillä ei ole mitään laatua eikä keinoa seurata laadun toteutumista. Käytännössä lippukunnissa tehdään niin kuin parhaaksi nähdään ja hyvä niin. Keskusjärjetön tulee voida asettaa rajat minkä mukaan toimintaa voi kutsu laadukkaaksi partiotoiminnaksi eikä vain joksikin huivikaulaisten ihmisten metsässäjuoksenteluksi. Tämä ei tarkoita ettei keskusjärjestöllä olisi edelleen Johtajankansion tapaista joka kolon nurkasta löytyvää referenssiopusta ja esimerkkiä siitä, millaisia aktiviteetteja tekemällä taatusti kasvatustavoitteet toteutuvat, se on jatkossakin yksi keskusjärjestön tuottamista tuotteista.

Se mitä haluaisin nähdä tapahtuvan, on kaikkien niiden lippukuntien hyvien aktiviteettien ja viisaiden partiojohtajien hienojen ideoiden kerääminen yhteen paikkaan kaikkien käytettäväksi. Todellisesti avoimelle ohjelmapankille on todellinen tarve. Hyvät aktiviteetti-ideat tulisi voida laittaa muidenkin nähtäville keskusjärjestön ylläpitämän palveluun. Muut käyttäjät arvioisivat ohjelmapankkiin syötettyä aktiviteettia, kehittäisivät sitä paremmaksi ja toivottavasti aktiviteettivirta olisi niin vuolas että ohjelmapankkia moderoimaan tarvittaisiin yhden työntekijän täysi työpanos. Työntekijän tehtävä olisi arvioida aktiviteetteja kasvatustavoitteiden ja partiomenetelemän toteutumisen pohjalta. Näillä tiedoilla toteutuisi minun jo vartionjohtaja-ajoillani syntynyt unelma: Palvelussa saisi luotua valmiin syksyn/kevään toimintasuunnitelman syöttämällä sinne tietynlaisia painotuksia kasvatustavoitteille ja partiomenetelmän osille - kuitenkin siten että pitkällä juoksulla kaikkien osien pitää toteutua. Tässä kohtaa on helppo päästää mopo karkaamaan käsistä ja miettiä mitä kaikkea voisikaan saavuttaa toimivan ohjelmapankin ja jäsenrekisterin integraatiolla: Virtuaalinen suoritusmerkkikokoelma, aktiviteettien suoritusohjeet vartionjohtajan älypuhelimeen, retkille ilmoittautumiset älypuhelimella.. mahdollisuudet ovat käytännössä loputtomat!

Palatakseni vielä toiminnan laatuun: Sitä seurataan lippukuntien laatukriteereillä jotka perustuvat partiokasvatuksen osalta partiomenetelmän ja kasvatustavoitteiden toteutumiseen sekä joihinkin tiettyihin ohjelman toteutumiseen liittyviin käytäntöihin, jotka katsotaan oleellisiksi partiokasvatuksen kannalta mutta eivät sisälly partiomenetelmään. Tällaisia olisivat esimerkiksi vartionjohtajien ikävaatimusten noudattaminen ja vaeltajien vaelluskartan/vastaavan teko. Seuranta tapahtuu pääasiassa vartionjohtajan tai aikuisen jäsenrekisteri/ohjelmapankki-järjestelmään syöttämien tietojen perusteella, mutta oleellinen tekijä olisi myös alueellinen ohjelmaohjaaja. Oi kyllä, mielestäni aluetyö tulisi nykymuodossaan lakkauttaa ja siirtää resurssit osaksi kasvatustoiminnanalaa ja koulutus-, kohta aikuistoiminnanalaa. Muilla toiminnanaloilla olisi sitten muita kriteerejä, joiden toteutuessa lippukunta voisi saada LaatuLippukunta (R) -tunnustuksen!

Siinä pääpiirteittäin näkemykseni siitä, millaista kasvatustoiminnanalan pitäisi olla. Kuinka realistisia jotkut näkemykset ovat, sen aika näyttää. Ei yksikään tätä maailmaa muuttanut johtaja ole ollut visioissaan vallitsevan tilanteen orja, enkä sitä ole minäkään.