Rekrytoidaan ja koulutetaan!

Lähden liikkeelle rohkealla mielellä. Partiossa ei ole pulaa aikuisista, eikä varsinkaan johtajapulaa. On vain kyvyttömyyttä asettaa ihmiset ja pesti yhteen, osaamattomuutta viestiä tehtävän tarjoamista mahdollisuuksista yksilölle sekä tahdon puutetta tehdä aikuisesta vapaaehtoisuudesta partiossa haluttua. Pyrin tässä ja seuraavissa blogiteksteissä maalaamaan sellaisen aikuistoiminnanalan, joka onnistuu perustehtävässään aikuisen tukemisessa. Yritän välttää putoamasta sudenkuoppaan, jossa asetan itseni suureksi tietäjäksi ja asioiden sanelijaksi, edelleen uskon vahvasti että vähintään yhtä kyvykkäitä partiojohtajia on maailma pullollaan ja heidän mielipiteitä kaipaan sekä nyt että tulevaisuudessa toiminnanalan tehtävien ja toimintatapojen hahmottamiseksi.. Kuitenkin on tarpeen mennä edes jonkin verran pinnan alle, jotta konkretian kautta voidaan lähestyä visaisempia kysymyksiä. Bonuksena kerron, että tämän blogitekstin lopussa on luvassa yllättävä juonenkäänne.

Rekrytointi

Kuten aiemmin esittämässäni kuvassa olen WOSMin materiaaleihin perustuen hahmotellut, nykyisen koulutustoiminnanalan tehtäväkenttää laajennetaan, selkeytetään ja tehostetaan jakamalla se neljään osaan joista yksi on rekrytointi. Lähtökohtana on, että jokaisella partioaikuisella on pesti jossa hän toimii. Keskusjärjestön tasolla on järkevää keskittää rekrytoinnin osalta huomio kahteen kokonaisuuteen: Rekrytoinnin rakenteisiin kaikilla toiminnan tasoilla sekä keskusjärjestön pesteihin.

Rekrytoinnin rakenteisiin kuuluu huomion kiinnittäminen kaikilla tasoilla tapahtuvaan partiorekrytointiin. Tärkein työkalu rekrytoinnissa on pestikuvaus, jossa määritellään pestin tarve, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia siihen sisältyy, mitä vaatimuksia (esim. koulutus, kokemus) pestin hoitaminen edellyttää ja miten pestiä oletetaan hoidettavan. Keskusjärjestön rekrytoinnista vastaava toimielin vastaa, että kaikilla partion tasoilla on käytettävissä partiopestin kuvaukset, olkoon ne sitten esimerkkejä tai keskusjärjestön pestikuvauksia, joita on helppo kopioida muuhun käyttöön. Rakenteeltaan mallipestikuvaukset ovat parhaalla mahdollisella tavalla loppukäyttäjää palvelevia. Pestikuvauksen rinnalla pestausprosessiin liittyy myös pohdinta pestin tarpeellisuudesta. Asia, johon keskusjärjestön rerkytointitoimielin (jatkossa olkoon vain Rekrytointi) voisi luoda esimerkiksi kysymyspatteriston jota pestin tarpeellisuutta pohtiva taho voi käyttää luodessaan pestikuvausta.

Pestikuvaus ja pestin tarpeellisuuden ollessa valmiina, voidaan huomio kiinnittää rekrytointiprosessin rakenteisiin jotka kohdistuvat itse rekrytoinnin kohteeseen, aikuiseen. On tärkeää löytää Frederik Tayloria mukaillen oikea henkilö oikeaan pestiin. Ennen kuin lähdetään etsimään ketä tahansa aikuista mihin tahansa pestiin, kiinnitän huomion yhteen tärkeään asiaan ja nostan esille Safe from harm -asiat. On ensiarvoisen tärkeää että partiosta luodaan kohderyhmälle turvallinen harrastus ja on tärkeää että se tavoite näkyy käytännön tekoina. Keskusjärjestön rekrytointiosio vastaa yhdessä koulutusosion kanssa siitä, että jokainen pestiin tuleva aikuinen sisäistää turvallisen partioinnin käsitteen sekä on käynyt koulutuksen aiheesta. Kotimaista vastinetta ja käännöstyötä odotellessa, WOSM:n verkkokoulutus aiheesta löytyy täältä: http://jomo.scout.org/

Aikuisten rekrytoimiseksi tämä osio aikuisvaliokunnasta tekee töitä viestintätoimialan kanssa, jotta aikuisuus partiosta nähdään houkuttelevana vapaaehtoistoimintana. Lisäksi rerkytointiosio vastaa pestinimitysten julkaisemisesta sekä tarpeen mukaan toimittamisesta ylätasolle.

Koulutus

Koulutus on nykyinen valiokunnan nimi ja kun sanon että siitä on päästävä eroon, niin tarkoitan että on päästävä eroon tiukasta koulutusfokuksesta ja lähdettävä toteuttamaan partioaikuisuuden laajaa tukemista. Meillä on hyvät rakenteet omaava koulutusjärjestelmä ja sisältökin on melkein viimeisintä huutoa, mutta nähdäkseni on kaksi huutoa johon keskusjärjestö ei ole pystynyt vastaamaan:

1) Johtajuuskoulutus. Meillä on Value Based Leadership ja se siitä. 20-25-vuotiaista valitettavan pieni marginaali pääsee käymään koulutuksen ja itse olen niitä onnekkaita jotka ovat saaneet kurssin käydä. Johtamista meillä kyllä koulutetaan: Ryhmänohjaajakurssilta lähtien käydään läpi samoja asioita, joita yliopistoissa käydään erilaisissa johtamisen kursseilla läpi paljon tylsemmässä muodossa. On ryhmädynamiikkaa, hyvän johtajan kriteeristöä, toiminnan suunnittelua. Kaikki erityisen tärkeitä, mutta ei heikosti johtamistyön onnistumista edesauttavia. Johtajuuttakin partiossa opitaan, mutta lähinnä kantapään kautta ja satunnaisesti.

Suomalainen VBL on ollut kabinettikuiskailuissa jo parisen vuotta. Eikä kyse ole ollut muusta kuin tahdon puutteesta. Lisäisin päälle vielä pidemmälle suuntautuvat johtamisen (management) ja johtajuuden (leadership) koulutukset. Suomalainen VBL olkoon osa vaeltajaohjelmaan sisällytettävää "partiojohtajuuden polkua". Aikuisille partiojohtajille tarjotaan pestikohtaista koulutusta, järjestöjohtamiskurssista puhalletaan pölyt pois päältä ja kääritään hihat. Se pitää rakentaa tiettyä pestiä tukevaksi ja intensiiviseksi monimuoto-oppimiespaketiksi, ei yleiseksi hötöksi. Suurin osa järjestöhierarkian korkeamman tason pesteistä ovat kaksivuotisia, joten ensimmäinen vuosi voisi olla koulutuksellisesti tuettua, ainakin ensimmäisellä kerralla piirihallitus- / valiokunta- / projektipestissä toimiessa. Tällä vastaisin ympäri partiokenttää nähtävissä olevaan johtajuuspulaan. Johtajia on kyllä, mutta johtajuutta...

2) Partio-ohjelman koulutus. Partiokasvatuskoulutus. Ja älkääkä nyt huutako Lapset ja nuoret 1 tai 2 -moduuleja. Tai ohjelman perusteet- ja soveltaminen-moduuleja. Ei. Ei niistä ole siihen. Pj-peruskurssilla käydään pintaraapaisu partiokasvatuksesta. Ko-Gilla, jahka sen joku käy, olen nähnyt parhaaksi kouluttaa hyvin käytännönläheisesti aktiviteettien soveltamisesta, avaten hieman partiomenetelmää ja kasvatustavoitteita siinä ohessa. Partiomenetelmä näyttäytyy toki monessa partiotoiminnassa varsin hyvin, mutta uskallan väittää että siinä on usein tekijänä enemmän perinteet kuin aktiivinen toiminnan pohtiminen menetelmälähtöisesti. Saatika sitten kasvatustavoitelähtöisesti! Partiojohtaja, joka osaa tarkastella johtamansa / aikuinentukemansa ryhmittymän tarpeita kasvatustavoitteiden kannalta on sellainen profeetta jonka kärräisin jokaiselle pj-peruskurssille ja Ko-Gille kertomaan mitä hän osaa ja MITEN hän sen oppi.

Tälle tielle voimme kuitenkin lähteä. Partiokasvatus tulee nostaa partiojohtajien koulutuksen keskiöön ja lähestyä sitä aktiivisemmin sekä laadukkaammin kaikista koulutuksen sallimista suunnista. Eikä vain siten että annetaan sen muhia taustalla vaan kerrotaan se joka kerta ääneen. Jos partiojohtajien peruskurssilla muodostetaan pienryhmiä, niin kerrotaan että niitä muodostetaan koska se on osa partiomenetelmää sillä partiolle ominainen toiminta on pienryhmissä toimiminen, niissä oppiminen ja pienryhmään kuulumisen mukanaan tuoma kasvu kohti kasvatustavoitteita. Menetelmän avulla toteutuvia kasvatustavoitteita ei muuten pahemmin tuoda esille juuri missään, vaikka niiden vaikutus kohderyhmäläiselle saattaa olla jopa suurempi kuin yksittäisten aktiviteettien kautta saavutettujen kasvatustavoitteiden.


Loppukaneetti, eli juonenkäänne

Olen saanut  kilpailijan! Ropsu Helle, jota pidän varsin suuressa arvossa ja hienona miehenä, tavoittelee myös Suomen Partiolaisten hallituksessa koulutustoiminnanalasta vastaavan jäsenen paikkaa. Tämä on varsin mahtava juttu, sillä tiedän Ropsun olevan hyvin samoilla linjoilla tarvittavista muutoksista ja uskon, että kumpi tahansa valitaan niin aikuisuus partiossa on hyvissä ja varmoissa käsissä. Juonenkäänne tässä löytyy siinä, että viime viikkojen kuluessa olen alkanut enemmän ja enemmän lämpiämään kasvatusohjelmatoiminnanalasta vastaavan Suomen Partiolaisten hallituksen jäsenen pestiä kohtaan. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä tiedän että kyseinen toiminnanala ei ole millään ilveellä yhden henkilön haltuunotettavissa, vaan vaatimukset pestille ovat suorastaan epäinhimilliset. Lisäksi rekrytointitarve on huutava ja kenttä elää hajanaisuuden tilaa. Ehkä juuri siksi se houkuttaa, olisi väärin olla kiinnostumatta jostain jota on tehnyt jo vuosikaudet (Ohjelmauudistus - V/L-SP:n ohjelmaohjaaja - L-SP:n ohjelmaministeri - Ohjelmavaliokunnan jäsen) ja etenkin olisi väärin jättää huomioimatta lukuisia arvossa pitämiäni henkilöitä jotka ovat minulle kyseistä pestiä ehdottaneet. Joten kuulitte sen täällä ensin: Asetun ehdolle Suomen Partiolaisten kasvatusohjelmatoiminannalasta vastaavan hallituksen jäsenen pestiin. Ja pahoittelut Annalle tämän skuupin menettämisestä!