Se todellinen partiokasvatuksellinen manifesti

Töttöröö, torvi soi ja lähdettiin sotaan! Peitsi ojossa manifestoin edellisellä kerralla pyhän partiokasvatuksen nimessä kaikkia lohigärmeksiä vastaan, kunnes Pohken (partio-ohjelman kehittämistoimikunta) väestöstä tuli ystävällinen huomautus, että herra ritari kiiltävässä haarniskassaan ei maininnut blogissaan mitään partiokasvatukseen liittyen. Totta. Hitto. Pelkkää organisatorista ja toiminnanohjauksellista sananhelinää. Otetaanpa siis uusi yritys, näin viikonlopun valintatilaisuuden alla.


En ole mikään kasvattaja. En omista, eikun mikä se verbi on... no, minulla ei ole lapsia. En myöskään ole ammattipedagogi, kasvatustieteilijä tai mitä näitä on. Olen ihan tylsäntyypillisen partiojohtajuusputken sudenpennusta lippukunnanjohtajaksi läpikäynyt partiokasvattaja. Olen kuitenkin (toivottavasti) astumassa tehtävään, jossa minulta edellytetään jonkinlaista näkemystä kasvatusasioista, joten niitä teille tarjoan. Käyn läpi jokaisen yleisen kasvatustavoitteen, pyrkien kuvaamaan mitä partio voisi tarjota nykyisille lapsille ja nuorille, tulevaisuuden maailman supersankareille. Näkemykset ovat subjektiivisia ja perustelluin kommentein muutettavissa. "These are my principles, and if you don't like them.. well, I have others." -Groucho Marx

Suhde itseen 


• Elämänhallinta
Nuoret on fiksuja, kaikkivoipia ja valitettavan usein siinä luulossa että täällä ollaan ikuisesti huinimassa. Partio antaa eväitä elämänhallintaan lyömällä päähän ajankäytön pohdinnalla, asioiden asettamisella tärkeysjärjestykseen mielellään arvoihin peilaten ja osoittamalla ihmiselämällä olevan muitakin määrääviä tekijöitä kuin kädessä tikittävä kello tai takataskussa tuntuva lompakko. Epäsuorasti partio saattaa pakko-opettaa elämänhallintaa, kun partiohulvattomuuksista täyttyvän kalenterin tyhjistä koloista olisi löydettävä aikaa vaikkapa siivoamiselle, pyykinpesulle, tiskaamiselle, työnteolle...

• Terveiden elintapojen edistäminen
Käyn kaupassa 1-2 kertaa viikossa ja noin joka toinen kerta voivottelen päässäni sitä eineksen, valmisruoan, rasva-hiilari-kombojen ja makeiden juomien kavalkadia joka kassalla ympäröi omaa "Seuraaava asiakas"-barrikadein suojeltua täysjyvähedelmävihanneslinnakettani. Tämän edistäminen lähtee ihan perusasioista, ruonalaiton opettaminen lapsille perusraaka-aineista. Ei tuoda kolmea pussia karkkia retkelle. Jotain missä voitaisiin tehdä enemmänkin on tuoda esiin riittävän unen merkitystä ihan mainitsemalla siitä (jokainen partiolainen saa ennemmin tai myöhemmin itse huomata kuinka unenpuute vaikuttaa häneen) sekä liikunnan merkityksen korostaminen. Mitä jos tehtäisiin partiosta se paikka, jossa voi harrastaa liikuntaa ihan sen liikunnan ilon vuoksi. Ettei tarvitsisi menestyä? Sellaiset harrastukset on harvassa yli 12-vuotiaille.

• Luovuus ja kekseliäisyys
En osaa. Pääsen kokeilemaan. En osaa. Kokeilen silti. En osaa. Tulipa siitä ruma. En osaa. Mutta eiköhän me jotain keksitä. En osaa. Entä sitten? Partiossa tehdään, kokeillaan ja koetaan niin paljon, niin monipuolisesti, että unohdamme itsekin kuinka monipuolinen harrastus onkaan kyseessä. Jos lippukunnan aikuisilla vaan riittää intoa sysätä haasteita partiokasvateilleen, he kyllä kokeilevat, luovat ja keksivät!

• Toimeen tarttuminen
Kysy keneltä vaan partiolaisten parissa toimineelta EVP:ltä. Tämä me osataan. Lieneekö se sitten juuri siinä, että uusia haasteita on heitetty vastaan jatkuvalla syötöllä ja niistä on aina selvitty edes jotenkin päin voittajana? Joka tapauksessa partiolaiselle ei tee pahaa ottaa nk. hommaa haltuun.

• Käsitys oikeasta ja väärästä
Partiossa ei puhuta etiikasta tai moraalista. Ja hyvä niin. Arkielämän valinnat opettavat paremmin kuin paraskaan filosofian maisteri. Globalisaation myötä meille virtaa solkenaan valintoja joita tehdä, joistakin tiedämme enemmän, joistakin vähemmän. Partio auttaa lapsia ja nuoria katsomaan fyysisen esineen tai edessä näkyvän asian taakse. Tämä kumpuaa läheisestä luontosuhteestamme, jokainen partiolainen tietää ja oppii että niinkin yksinkertainen asia kuin vesi on joskus kannettava mukana. Tai ruoka ei vain ilmesty pöytään. Tämä auttaa hahmottamaan myöhemmin sitä, mitä se edessämme näkemä asia oikein onkaan.

• Oman maailmankatsomuksen muodostaminen
Mikä olisikaan parempi tapa löytää maailmankatsomus kuin auttaa yksilöä tunnistamaan omat arvonsa ja luoda samalla pelikenttä, jossa niitä pääsee toteuttamaan? Partiossa se onnistuu! Tässä korostuu myös partion kyky luoda omien polkujensa kulkijoita. Partion tarjoaa käyttöön kysymyksen: "Miksi?", joka on varsin käyttökelpoinen polun haarautessa tai jonkun pyytäessä lähtemään suuntaan joka ei vaan jotenkin tunnu oikealta. Partiossa oppii myös sellaisen tärkeän taidon, että ainoastaan peilistä löytyy se henkilö joka voi määrätä, mutta on myös yksin vastuussa tuolla elämän polulla otetuista askeleista.

• Oman jumalasuhteen etsiminen
Partion perusti kristitty herrasmies, joka nimesi yhdeksi partiolaisen velvollisuudeksi velvollisuuden jumalaa kohtaan. Silti jotenkin mystisesti tästä kehkeytyi sadan vuoden kuluessa maailman suurin nuorisojärjestö, jossa on edustajia uskontokuntaan katsomatta. Partiolla on kyky katsoa symbolien ja kulttuurien taakse, löytää sieltä takaa se samanlainen ihminen, jolla on samanlainen arvopohja. Sieltä löytyy se teidän, ja meidän, jumala. Jokaisesta ihmisestä omanlaisensa, mutta kuitenkin kaikissa niin samanlainen.

Suhde toisiin ihmisiin

• Ihmisyyden näkeminen arvokkaana
OECD-maista nopeiten eriarvoistuvassa maassa partio pystyy tarjoamaan sitä, missä koko muu yhteiskunta näyttää suuntaavan eri suuntaan. Meillä ei ole kokoomusta äänestävää isää tai yksinhuoltajaäitiä, ei hyvästä yliopistosta ennätysajassa valmistunutta veljeä tai sitä joka suvun kauhuksi kävi vain ammattikoulun. Meidän isosiskot eivät ole masentuneita tai viiltele itseään, eikä kukaan meistä pelkää kouluun menemistä koska meitä kiusataan vaatteidemme vuoksi. Meillä on partiolaisia. Kaikki erilaisia, mutta kaikki partiolaisia. Tämän kun toteutamme, on enää hyvin lyhyt askel nähdä ihmiset ihmisinä, ja siksi arvokkaina.

• Erilaisuuden näkeminen rikkautena
Viittaan nyt edelliseen kohtaan. Erilaisuudet. Eihän me mistään muusta puhutakaan kuin erilaisuudesta. Partion toivoisi, ja se tarjoaakin, turvasataman median, koulun, kulttuurin, koko yhteiskunnan erilaisuuspommitukselta. Kaikki olemme samanlaisia ressukoita täällä jossain universumin laidalla. Partion vahvuutena näen sen kyvyn tuottaa ärsykkeitä jotka pakottavat yksilöitä madaltamaan suojamuureja eli niitä rooleja joita olemme tottuneet pitämään yllä. Toinen jalka suossa polvea myöten on paha näyttää muulta kuin siltä autenttiselta itseltään, se tuo toiset ihmiset lähemmäs kun he huomaavat suossa seisojan olevan ihan yhtä pieni ja raukka, tunteidensa ja pelkojensa vietävänä, kuin he itse. Silloin unohdamme erilaisuuden, ja vasta kohdatessamme toisemme yhteisellä tasolla, ihmisinä, näemme erilaisuutemme rikkautena. (Jos koet huumorintajusi kestävän yhden kaikkien aikojen parhaan stand-up koomikon George Carlinin tästä aiheesta hyvin kertovaa pätkää, ole hyvä.)

• Kyky asettua toisen asemaan
Aasinsillasta aasinsiltaan. Äsken oltiin kiinni suossa ja sillä tavoin muut näkivät heikkoudessa ja avuttomuudessamme jotain todella tuttua. Partio auttaa täten, ja myös esimerkiksi kansainvälisyyskasvatuksen kautta luomaan "sosiologista mielikuvitusta", jonka avulla voimme edes etäisesti kyetä kuvittelemaan astuvamme jonkun muun kenkiin. Kv-kasvatuksessa leikimme olevamme vaikkapa intiaaneja tai afrikkalaisia, preerialla tai viidakossa. Joskus siis leikkien, mutta myöhemmin vakavin mielin osaamme asettua toisen asemaan. Jokin päivä ehkä jopa tuntemaan mitä hän tuntee. Tähän partio valmentaa luomalla aitoa face-to-face -vuorovaikutusta.

• Yhteisvastuullisuus
Partiomenetelmästä löytyy vartiojärjestelmä, joka on määritellään näin: "Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Näissä pienryhmissä lapsi ja nuori kasvaa toimimaan ryhmän jäsenenä." Päätetään yhdessä - jaetaan vastuuta, ollaan yhdessä vastuussa.. Sieltä se kumpuaa. Ja partiomenetelmää VOI ja SAA, ehkä jopa pitää käyttää kaikessa partiotoiminnassa. Myös aikuisille hallinto- ja paperipartiolaisille voisi tehdä hyvää ottaa elementtejä siitä käyttöön. Turhaan me ajattelemme että menetelmä on vain lapsille, se on myös tapa tuoda partion tavoitteita ja arvopohjaa käytännön toimintaan. Nämä kaksi asiaa pitäisi olla partioaikuisellakin selkeänä mielessä: Omat tavoitteet, omat arvot.

• Reiluus ja suoraselkäisyys, ”oikeamielisyys”
Partio luo niin paljon tilanteita joista selviäminen riippuu vieressä olevasta ihmisestä ja ympäröivästä ryhmästä. Tällainen voi olla kovin vierasta tämän päivän maailmassa, jossa jokainen selviää ensisijaisesti itse ja sen jälkeen apuun huudetaan yhteiskuntaan. Vähän kärjistäen. Partio kuitenkin osoittaa sen, että muut ympärillä ovat meille arvokkaita ja he ovat ja pysyvät siinä kun kohtelemme heitä reilusti, toimimme suoraselkäisesti ja oikeamielisesti. Partio antaa myös mahdollisuuksia valintojen tekemiseen, ja niiden kautta jalostuu lapsesta/nuoresta hyvää haluava aikuinen, kunhan päätösten seuraukset tuodaan näkyville ja lapsi/nuori opetetaan ottamaan vastuu päätöksistään.

• Omien tunteiden ja mielipiteiden ilmaiseminen tilanteeseen sopivalla tavalla
Tähän voisi vetäistä jokaisen ohjelma.partio.fi:stä löytyvän aktiviteetin josta löytyy sana "keskustelemme". Ja niitä on muuten paljon. Tosiasiassa omista tunteista ja mielipiteistä ilmaisu opitaan partiossa ihmistenvälisessä kommunikaatiossa, yksittäiset aktiviteetit ovat vain väline tämän saavuttamiseen.

Suhde yhteiskuntaan


• Kyky toimia ryhmässä ja ryhmää laajemmassa organisaatiossa
Viittaan aiempaan "Yhteisvastuullisuus" -tavoitteeseen sekä partiomenetelmään. Tämä on luonnollinen ja korostettu tapa toimia partiossa, sen myötä opitaan ryhmätaidot. Partio sisältää kuitenkin paljon ryhmää laajempia elimiä, joista myös saadaan nousujohteisesti kokemuksia. Partiokasvatuksen vahvuus on siinä, että se pystyy loistavasti simuloimaan "oikean elämän" tilanteita, luomalla turvallisen ympäristön harjoitella elämässä tarvittavia taitoja. Ryhmässä ja sitä laajemmassa organisaatiossa toimiminen on juuri tätä. Ehkä juuri tämän vuoksi partioliike on liike. Jos meillä olisi vain jähmeitä organisaatioita, emme koskaan voisi oppia elämää varten vaan partiosta tulisi itse tarkoitus. Kysynkin: Mitä varten partio on olemassa? Itseään, vai muuta elämää?

• Kyky ja halu osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen
Yhteisesti kannettu vastuu (jälleen viittaus ylempään) ja vartiojärjestelmä luo alusta alkaen selkeän kuvan siitä, että asioiden hoitaminen yhdessä on järkevä tapa toimia. Tähän järkevään tapaan pääsee vaikuttamaan vain osallistumalla. Partiossa meidän on vielä lisättävä avoimuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, jotta voimme tehokkaammin antaa lapsille ja nuorille kyvyn sekä halun vaikuttaa vieläkin suurempiin asioihin. Mun mielestä partioliike ei voi levätä, ennenkuin jokaisella partiolaisella on halu luoda tätä maailmaa paremmaksi paikaksi. Kykyä kyllä löytyy.

• Oman ja muiden kulttuurien arvostus
Meitä on reilu 40 miljoonaa partiolaista ympäri maailmaa. Kansainvälisyyskasvatusta, suurleireillä vierailevia ulkomaalaisia, ihmisyyden korostamista kulttuurien sekä ulkoisen erilaisuuden fasadin takana. Partio-ohjelmasta löytyy kruununjalokivenä vaeltajien ulkomaa-projekti. Työkaluja siis on, mutta meillä pitää olla myös työhalu. On niin helppoa jäädä istumaan omalle koivusta veistellylle puupallille tuijottelemaan pohjantähteä. Se vaatii todellakin työtä ja omalta mukavuusalueelta ulos astumista, että opimme ymmärtämään muita kulttuureja. Kanssakäymistä ja kohtaamista, epävarmuuden tunteen sietämistä ja toistemme löytämistä. Partio auttaa suunnattomasti muiden ihmisten kohtaamisessa, onhan meillä jo valmiina yhteisesti jaetut arvot. Silloin lähestyminen on turvallisempaa. Se kangasriepu kaulan ympärillä saa aikaan ihmeitä.

• Kyky ymmärtää itsensä osaksi paikallista, kansallista ja kansainvälistä yhteisöä
Ilmeisesti runosuonen pulppuaminen alkaa ehtyä, sillä jälleen tulee viittausta aiempaan. Luomalla kohtaamisia ihmisten välille, he vääjäämättä ymmärtävät myös oman sijoittumisensa niin omassa ryhmässä, kuin suuremmassakin, lopulta koko ihmiskunnassa. Partio laajentaa myös maailmankuvaa, tuomalla "maailman lähelle". Tämän toteutumisessa kaivataan myös sitä "sosiologista mielikuvitusta", josta myöskin aiemmin mainitsin.

• Sitoutumisen ja vastuun merkityksen ymmärtäminen
Henkilökohtaisen sitoutumisen ja vastuun merkitys alkaa nousujohteisesti siitä, että tullaan partiokokouksiin. Ollaan ajoissa. Huivi on kaulassa. Hyppy toiseen päähän partio-ohjelmaa. Otetaan vastuuta, sitoudutaan pesteihin, hoidetaan sovitut tehtävät. Ensi kerralla kun joku voivottelee miten vaikeaa vaeltajia on sitouttaa toimintaan, mene ja kysy: Oliko sillä huivi kaulassa joka sudarikokouksessa?

Suhde ympäristöön


• Positiivinen, emotionaalinen ja suora luontosuhde

Partio vie metsään, suolle, järvelle, jänkhälle, ulapalle ja merelle. Vettä sataa, aurinko porottaa, on kylmä, on kuuma, ei pääse sisälle lämmittelemään, juomavesi on loppumassa, myrsky on nousemassa ja matkaa satamaan on vielä 10 mailia.. Sitä ollaan ihan luonnon armoilla! Tämän suorempaa, emotionaalisempaa ja positiivisempaa luontosuhdetta ei voi syntyä. Olemme täysin tämän planeetan armoilla. Kannattaa varoa ja rakastaa sitä.

• Kyky liikkua ja toimia suomalaisessa luonnossa (metsässä, merellä, tuntureissa)
Tätähän partio parhaimmillaan on. Kysmys lienee, onko meillä vielä halukkuutta mennä sinne? Pelaan tässä vaiheessa B-P-kortin: Partio ei ole kerho eikä pyhäkoulu, vaan metsien koulu. Lapsi ja nuori löytää kyllä sisältään sen esi-isänsä ja -äitinsä, joka asui luonnon kanssa symbioosissa. Paatuneinkin cityläinen löytää yhteneväisyyden, suoranaisen kaipuun luontoon, kun vain luodaan mahdollisuuksia. Partio luo niitä mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet kääntyvät konkreettisten taitojen oppimisen avulla elämyksiksi.

• Luonnonsuojelun tarpeen tiedostaminen ja omat mahdollisuudet sen edistämisessä
On kyse sitten metsään jätettävistä roskista tai oppi siitä miten se sinne jätettävä kertakäyttölusikka on syntynyt, on partion keskeinen anti luonnonsuojelulle sen ymmärtäminen, että teoilla on seurauksensa.

• Vastuu elinympäristöstä
Ihmiselämän suurin laina ei suinkaan ole asuntolaina. Se on tämä paikka, jonka rakennamme väliaikaisesti itsemme näköiseksi, muokkaamme siitä miellyttävän, kokeilemme sen rajoja ja sitten, ennen kuin arvasimmekaan, se kaikki otetaan meiltä pois. Se oli vain lainassa jälkipolvilta. Me emme ole täällä kovin kauaa, mutta sen verran olemme velkaa jälkeläisillemme, että emme voi elää täällä miten tahansa. Partiossa pienetkin teot auttavat meitä luomaan parempaa jälkeä elinympäristöömme, kantamaan vastuuta siitä millaisen paikan jätämme jälkeemme.

• Luonnon kunnioittaminen
Viittaan luontosuhteeseen. Kunnioittaminen, olkoon se vähän pelonsekaistakin, on tarpeen. Me olemme elossa vain ja ainoastaan 8 minuutin matkan päässä olevan valon ja lämmön lähteen auringon ja jalkojemme alla olevan Äiti Maan ansiosta. Partio konkretisoi tätä suhdetta.



Noh, miltä kuulosti? Jos kuulosti pahalta, niin onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Suomen partiolaiset onneksi uutisoi eilen kasvatuspäällikön rekrytoinnista. On oikein tohtorismies kasvatustieteestä!

Partiokasvatuksellinen manifesti

Nyt kun olen virallisesti ilmoittanut olevani ehdolla vain Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavaksi jäseneksi, on aika laittaa partiokasvatuksellinen patarumpu soimaan ja kertoa omia mielipiteitäni tästä toiminnanalasta. Nämä ovat asiat niin kuin minä ne tällä hetkellä näen, mutta älkää hetkeäkään luulko, etten tarpeeksi hyvillä perusteluilla olisi valmis niistä joustamaan. Vinkiksi hyvälle perustelulle voin antaa alkusanat: "Lasten ja nuorten kasvun kannalta olisi parempi, että..."

1. Partiotoiminnan keskiössä on oltava vain ja ainoastaan lasten ja nuorten kasvu kohti partion päämäärää.

Tämänhän pitäisi olla selviö, eikö? Miksi me emme sitten rakenna kaikkea toimintaamme tämän periaatteen ympärille? Mikäli minut valitaan Suomen Partiolaisten hallitukseen, tulen kaikin käytettävissä olevin keinoin levittämään partiokasvatuksen pitkät ja tarttuvat lonkerot jokaiselle toiminnanalalle. Voisi sanoa muiden toiminnanalojen olevan "mulla töissä". Toki mihinkään uuvuttavaan muiden hommien näätimiseen en tule lähtemään enkä pyrkiä muutokseen ulkoapäin, vaan pyrin saamaan kaikkia näkemään etuja joita saavutetaan partiokasvatuksen aktiivisemmalla huomioonottamisella sekä tarjoamaan siihen avuksi resursseja.

Toki myös oma pää pitää olla puhtaana partiokasvatuksen saralla. Ohjelmatoiminnan osalta tämä tarkoittaa termistä ”Ohjelma” luopumista. Se sisältää jo lähtökohtaisesti oletuksen, että lasten ja nuorten toiminta on jotain erikseen järjestettävää, jolla pahimmillaan vain pidetään heidät kiireisinä jotta selvitään tästä koloillasta/viikonlopusta/leiripäivästä/aikuiset pääsevät tekemään sitä mitä tulivat leirille tekemään. Jotta tässä ei tapahtuisi mitään kontekstista irrotuksia, selvennän aikuisen roolin tässä kohtaa: Aikuisen tehtävänä partiossa on toimia lasten ja nuorten toiminnan mahdollistajana. Tämä lause sisältää kuitenkin oletuksen, että partiossa edetään AINA lasten ja nuorten toiminnan ehdoilla. Aikuisen etu ei saa siis mennä lapsen ja nuoren kasvun toteutumisen edelle. Virtaviivaistamalla nykyisen ohjelmatoiminnanalan kasvatustoiminnanalaksi, muodostamme selkeämmän toimintakentän koko partiokasvatuksen toteutumiselle.

2. Toiminnanalan järjestäytyminen

Mikäli minut valitaan ohjelmatoiminnanalaa luotsaamaan, saan ryhtyä siihen siltä kannalta onnellisessa asemassa että se on täynnä motivoituneita ihmisiä jotka onnekseni jakavat pitkälti samoja ajatuksia partiokasvatuksesta kuin minäkin. Tällä hetkellä resurssit ovat jaettuna nähdäkseni aika teennäiseen kahtiajakoon Ohvan ja Pohken välille, jotka kuitenkin käsittelevät usein asioita ristiin ja törmäävät tilanteisiin joissa heille suunnattu asia vaatisi toisen osallistumista päätöksentekoon. Tehtävien jakautuminen on myös yksi merkittävä tekijä siinä, miksi Suomen partiolaisten hallituksen ohjelmatoiminnanalasta vastaavan jäsenen pesti on suorastaan epäinhimillinen. Ketä voidaan vapaaehtoisesti edellyttää johtamaan yhtä valiokuntaa (Ohva), yhtä toimikuntaa (Pohke), osallistumaan hallitustyöskentelyyn täysipainoisesti ja vastaamaan keskusjärjestön suurista projekteista (esim. seuraava suurleiri)?

Kasvatusvaliokunnassa yhdistyisivät Ohvan ja Pohken tehtävät siltä osin kuin niitä on asiakkaan (piiri, yksittäinen partiolainen) kannalta perusteltua säilyttää keskusjärjestötason toiminnassa. Pohke on jo tehnyt loistavan sisäisen työnjakonsa ja Ohvan osalta luopuisin hyvinkin teennäisestä ikäkausittaisesta tehtävänjaosta. Teennäinen se on siltä osin että ikäkausijohtajien pestit ovat täysin erikokoisia. Säilyttäisin niistä vain vaeltajaohjemajohtajan pestin, sillä vaeltajat ovat ikäkausi, jolla fokus on jo lähtökohtaisesti koko Suomen laajuinen ja vahvasti kansainvälisesti suuntautuva - kansallinen vaeltajuuden "omistajuus" on siis tarpeen. Kasvatusvaliokunnan pesteistä yksikään tehtävä ei ole niin pieni ettei se olisi pestatun henkilön pääpesti partiossa, eikä pesteissä ole myös enää niin selkeitä raja-aitoja vaan isompia kokonaisuuksia otetaan haltuun verkostomaisesti enemmän tai vähemmän pysyvästi muodostettavissa pienryhmissä tai pareittain kokoontuvissa yksiköissä, jotka ottavat etenkin kasvatusvaliokunnan sidosryhmiltä ja ulkopuolelta tulevat uudet tehtävät hoitaakseen, siirtääkseen ne joko a) kasvatusnäkökulman tuomisen jälkeen toimeenpantavaksi toiselle toiminnanalalle b) piirien ohjelmaohjaajille / kasvatuksesta vastaavalle elimelle tuotuaan niihin keskusjärjestön näkökulman c) pysyväksi osaksi kasvatustoiminnanalaa keskusjärjestössä d) hoitavat asian "pois päiväjärjestyksestä" projektiluontoisesti. Tämä prosessi on jatkuvaa ja koskee käytännössä kaikkia asioita joita ei ole valmiiksi suunniteltu olevan osana keskusjärjestön kasvatustoimintaa.

3. Toiminnanalan tehokkuus, ohjelmatapahtumat piireihin

Uuden kasvatusvaliokunnan tehokas toiminta ja olennaisiin asioihin keskittyminen ovat uskoakseni tie menestykseen. B-P spirit varjelkoon meitä mikromanagerointiin suistumiselta! Jotkin toiminnot, joita on aiemmin pidetty keskusjärjestön vastuulla, on "ulkoistettava" tehokkaan toiminnan nimissä. Nyt alan varomaan sanojani, sillä asioita jollain tarkkuudella eriteltäessä on vaara erään torstaisin keittomuodossa nautittavan palkokasvin ajautumisesta sille kuulumattomaan paikkaan. Älä huoli, en minä vihaa juuri sinua, tai sinun edustamaasi asiaa X. Haluan vain, että se hoidetaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin tähän asti ja keskusjärjestön kannalta tehokkaimmin, jotta siellä voi keskittyä olennaisiin asioihin.

Keskusjärjestö ei ole mikään ohjelmatoimisto. Oletukseni on, että kukaan ei päädy keskusjärjestöpestiin koska siellä tehdään ohjelmatapahtumia. Ohjelmatapahtuma on 7-22 -vuotiaille järjestettävä tapahtuma, joka tähtää tiettyihin nimettyihin kasvatustavoitteisiin toteuttamalla partio-ohjelmaa tapahtumassa. Keskusjärjestön järjestämä ohjelmatapahtuma on sellainen, johon piireillä tai lippukunnilla ei ole resursseja tai osaamista järjestääkseen sellaisen ohjelmatapahtuman, joka on tarpeellinen kyseessä olevan ikäkauden kasvun toteutumiselle. Keskusjärjestön ohjelmatapahtumat tulisi lähtökohtaisesti olla kokoluokaltaan sellaisia, että niillä saavutetaan merkittävä vaikutus partiolaisen kasvuun kohti aktiivista ja itsenäiseen ajatteluun rohkaistua yhteiskunnan jäsentä. Käytännössä tällaisia ohjelmatapahtumia ovat vain suurleirit. Ne ovatkin keskusjärjestön kannalta tehokkaita tapoja vaikuttaa koko Suomen partiokasvatukseen kertaheitolla.

Käytännössä puhun nyt siis samoajien Explo-tapahtumasta, jolle haettaneen edelleen johtajaa (tavoitteeni on ympätä se osaksi suurjuhlia), VaeltajaVisiosta ja VaeltajaValtakunnasta. Kuten aiemmin mainitsin, vaeltajaikäkausi vaatii kansallista haltuunottoa, mutta ohjelmatapahtumien kautta se toteutuu kovin huonosti kunnes massat alkavat olla niissä niin suuria, etteivät piirit kykene niitä järjestämään. Tällöinkin suosisin piirien yhteistyötä keskusjärjestön järjestämisvastuun sijaan. Monet piirit järjestävät jo muutenkin vaeltajatapahtumia vuosittain, mikäli halutaan yhdelle antaa jokin kansallinen vaeltajasymboli ja sanoa "Tämä on nyt se Valtakunnallinen Vaeltajatapahtuma" niin sitten voidaan toimia niin. Yksi kysymys jota selvitämme varmasti, on että kuinka tarpeellista tällaisen tapahtuman järjestäminen valtakunnallisesti ylipäänsä on? Tuoko valtakunnallisuus mukanaan jotain kasvatuksellista jota ei saavuteta piiritasolla tai piirien yhteistyönä? Vai onko se vain jotain joka on keksitty ohjelmauudistuksen aikana ja sen perusteella lähdetty rakentamaan koko järjestelmää, pohtimatta alkuunkaan että Miksi?

4. Jäykästä ohjelmakäsityksestä joustavaan ja laadukkaaseen partiokasvatukseen

Olin itse tekemässä ohjelmauudistusta, joten käsitellessäni seuraavassa ohjelmauudistusta kyseessä on nähdäkseni kohtalaisen valistunut näkökulma ohjelmauudistuksen tuomaan ohjelmakäsitykseen.

Ohjelmauudistusta tahkottiin hyvällä draivilla eteenpäin ja varsin nopealla aikataululla. Ikäkausiprojektiryhmät olivat erilaisin resurssein varustettuja, minun edustamani ryhmä oli jatkuvasti hyvässä henkilöstömäärässä ja se näkyy myös työn tuloksessa: Tarpojaohjelma on aktiviteettirikkain ja joskin myös monimutkaisin kokonaisuus partio-ohjelmassa. Toiset ikäkaudet eivät olleet näin suotuisassa asemassa ja joissakin kohtaa jouduttiin käyttämään oikopolkuja, kuten päätöksessä jättää taitomerkit seikkailijaikäkauden käyttöön. Yhteistyö ikäkausien välillä toimi aluksi ja paperilla hyvin, ja sanoisin että matriisiorganisaatio onnistui luomaan sellaisen ohjelman kuin mitä varten se oli rakennettu. Valitettavasti ohjelman yhtenäistäminen ja selkiyttäminen jäivät varsin heikolle pohjalle. Sitä tarkoitusta palvelemassa olleet ohjelmauudistuksen yhteiskokoukset kuluivat muihin asioihin, jotka sinänsä olivat myös tärkeitä. On syytä muistaa kuinka mullistavasta askeleesta oli kyse ja tekemistä riitti sen mukaisesti. Lopputuloksena oli melko epäyhtenäinen paketti, joka kärsi valitettavasti keskittymiskyvyn tai tahtotilan herpaantumisesta loppumetreillä ja viimeistely sekä jalkautus jäivät puolitiehen. Tuloksen voi käydä katsomassa osoitteessa ohjelma.partio.fi

Ohjelmauudistuksen jälkeen (ja jo aikana sitä ennen, olihan tässä menty nk. perse edellä puuhun kun ensin uudistettiin järjestön hallinto ja koulutusjärjestelmä, sitten vasta itse päätuote (ohjelma) joka väistämättä joutui sopeutumaan aiempiin päätöksiin) ohjelmatoiminnanalaa alettiin viedä vahvasti ja oikeutetusti kohti ohjelmauudistuksen määrittämää mallia. Mutta onko se malli täydellinen, ja onko se ainoa oikea? Mikä siitä mallista on niin luovuttamatonta, että ilman sitä ei voida enää kutsu partiota partioksi? Sillä sitähän partio-ohjelma on. Ainoa asia joka erottaa meidät mistä tahansa muusta lasten ja nuorten toiminnasta löytyy partiokasvatuksen kontekstista.

Uskallan tehdä sen rohkean tempun, että luopuisimme yhdestä ohjelmamallista, jonka perusteella partio näyttäytyy. On kliseistä tavoitella sitä, että partion laatulupaus pitää koko maassa kun meillä ei ole mitään laatua eikä keinoa seurata laadun toteutumista. Käytännössä lippukunnissa tehdään niin kuin parhaaksi nähdään ja hyvä niin. Keskusjärjetön tulee voida asettaa rajat minkä mukaan toimintaa voi kutsu laadukkaaksi partiotoiminnaksi eikä vain joksikin huivikaulaisten ihmisten metsässäjuoksenteluksi. Tämä ei tarkoita ettei keskusjärjestöllä olisi edelleen Johtajankansion tapaista joka kolon nurkasta löytyvää referenssiopusta ja esimerkkiä siitä, millaisia aktiviteetteja tekemällä taatusti kasvatustavoitteet toteutuvat, se on jatkossakin yksi keskusjärjestön tuottamista tuotteista.

Se mitä haluaisin nähdä tapahtuvan, on kaikkien niiden lippukuntien hyvien aktiviteettien ja viisaiden partiojohtajien hienojen ideoiden kerääminen yhteen paikkaan kaikkien käytettäväksi. Todellisesti avoimelle ohjelmapankille on todellinen tarve. Hyvät aktiviteetti-ideat tulisi voida laittaa muidenkin nähtäville keskusjärjestön ylläpitämän palveluun. Muut käyttäjät arvioisivat ohjelmapankkiin syötettyä aktiviteettia, kehittäisivät sitä paremmaksi ja toivottavasti aktiviteettivirta olisi niin vuolas että ohjelmapankkia moderoimaan tarvittaisiin yhden työntekijän täysi työpanos. Työntekijän tehtävä olisi arvioida aktiviteetteja kasvatustavoitteiden ja partiomenetelemän toteutumisen pohjalta. Näillä tiedoilla toteutuisi minun jo vartionjohtaja-ajoillani syntynyt unelma: Palvelussa saisi luotua valmiin syksyn/kevään toimintasuunnitelman syöttämällä sinne tietynlaisia painotuksia kasvatustavoitteille ja partiomenetelmän osille - kuitenkin siten että pitkällä juoksulla kaikkien osien pitää toteutua. Tässä kohtaa on helppo päästää mopo karkaamaan käsistä ja miettiä mitä kaikkea voisikaan saavuttaa toimivan ohjelmapankin ja jäsenrekisterin integraatiolla: Virtuaalinen suoritusmerkkikokoelma, aktiviteettien suoritusohjeet vartionjohtajan älypuhelimeen, retkille ilmoittautumiset älypuhelimella.. mahdollisuudet ovat käytännössä loputtomat!

Palatakseni vielä toiminnan laatuun: Sitä seurataan lippukuntien laatukriteereillä jotka perustuvat partiokasvatuksen osalta partiomenetelmän ja kasvatustavoitteiden toteutumiseen sekä joihinkin tiettyihin ohjelman toteutumiseen liittyviin käytäntöihin, jotka katsotaan oleellisiksi partiokasvatuksen kannalta mutta eivät sisälly partiomenetelmään. Tällaisia olisivat esimerkiksi vartionjohtajien ikävaatimusten noudattaminen ja vaeltajien vaelluskartan/vastaavan teko. Seuranta tapahtuu pääasiassa vartionjohtajan tai aikuisen jäsenrekisteri/ohjelmapankki-järjestelmään syöttämien tietojen perusteella, mutta oleellinen tekijä olisi myös alueellinen ohjelmaohjaaja. Oi kyllä, mielestäni aluetyö tulisi nykymuodossaan lakkauttaa ja siirtää resurssit osaksi kasvatustoiminnanalaa ja koulutus-, kohta aikuistoiminnanalaa. Muilla toiminnanaloilla olisi sitten muita kriteerejä, joiden toteutuessa lippukunta voisi saada LaatuLippukunta (R) -tunnustuksen!

Siinä pääpiirteittäin näkemykseni siitä, millaista kasvatustoiminnanalan pitäisi olla. Kuinka realistisia jotkut näkemykset ovat, sen aika näyttää. Ei yksikään tätä maailmaa muuttanut johtaja ole ollut visioissaan vallitsevan tilanteen orja, enkä sitä ole minäkään.

Rekrytoidaan ja koulutetaan!

Lähden liikkeelle rohkealla mielellä. Partiossa ei ole pulaa aikuisista, eikä varsinkaan johtajapulaa. On vain kyvyttömyyttä asettaa ihmiset ja pesti yhteen, osaamattomuutta viestiä tehtävän tarjoamista mahdollisuuksista yksilölle sekä tahdon puutetta tehdä aikuisesta vapaaehtoisuudesta partiossa haluttua. Pyrin tässä ja seuraavissa blogiteksteissä maalaamaan sellaisen aikuistoiminnanalan, joka onnistuu perustehtävässään aikuisen tukemisessa. Yritän välttää putoamasta sudenkuoppaan, jossa asetan itseni suureksi tietäjäksi ja asioiden sanelijaksi, edelleen uskon vahvasti että vähintään yhtä kyvykkäitä partiojohtajia on maailma pullollaan ja heidän mielipiteitä kaipaan sekä nyt että tulevaisuudessa toiminnanalan tehtävien ja toimintatapojen hahmottamiseksi.. Kuitenkin on tarpeen mennä edes jonkin verran pinnan alle, jotta konkretian kautta voidaan lähestyä visaisempia kysymyksiä. Bonuksena kerron, että tämän blogitekstin lopussa on luvassa yllättävä juonenkäänne.

Rekrytointi

Kuten aiemmin esittämässäni kuvassa olen WOSMin materiaaleihin perustuen hahmotellut, nykyisen koulutustoiminnanalan tehtäväkenttää laajennetaan, selkeytetään ja tehostetaan jakamalla se neljään osaan joista yksi on rekrytointi. Lähtökohtana on, että jokaisella partioaikuisella on pesti jossa hän toimii. Keskusjärjestön tasolla on järkevää keskittää rekrytoinnin osalta huomio kahteen kokonaisuuteen: Rekrytoinnin rakenteisiin kaikilla toiminnan tasoilla sekä keskusjärjestön pesteihin.

Rekrytoinnin rakenteisiin kuuluu huomion kiinnittäminen kaikilla tasoilla tapahtuvaan partiorekrytointiin. Tärkein työkalu rekrytoinnissa on pestikuvaus, jossa määritellään pestin tarve, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia siihen sisältyy, mitä vaatimuksia (esim. koulutus, kokemus) pestin hoitaminen edellyttää ja miten pestiä oletetaan hoidettavan. Keskusjärjestön rekrytoinnista vastaava toimielin vastaa, että kaikilla partion tasoilla on käytettävissä partiopestin kuvaukset, olkoon ne sitten esimerkkejä tai keskusjärjestön pestikuvauksia, joita on helppo kopioida muuhun käyttöön. Rakenteeltaan mallipestikuvaukset ovat parhaalla mahdollisella tavalla loppukäyttäjää palvelevia. Pestikuvauksen rinnalla pestausprosessiin liittyy myös pohdinta pestin tarpeellisuudesta. Asia, johon keskusjärjestön rerkytointitoimielin (jatkossa olkoon vain Rekrytointi) voisi luoda esimerkiksi kysymyspatteriston jota pestin tarpeellisuutta pohtiva taho voi käyttää luodessaan pestikuvausta.

Pestikuvaus ja pestin tarpeellisuuden ollessa valmiina, voidaan huomio kiinnittää rekrytointiprosessin rakenteisiin jotka kohdistuvat itse rekrytoinnin kohteeseen, aikuiseen. On tärkeää löytää Frederik Tayloria mukaillen oikea henkilö oikeaan pestiin. Ennen kuin lähdetään etsimään ketä tahansa aikuista mihin tahansa pestiin, kiinnitän huomion yhteen tärkeään asiaan ja nostan esille Safe from harm -asiat. On ensiarvoisen tärkeää että partiosta luodaan kohderyhmälle turvallinen harrastus ja on tärkeää että se tavoite näkyy käytännön tekoina. Keskusjärjestön rekrytointiosio vastaa yhdessä koulutusosion kanssa siitä, että jokainen pestiin tuleva aikuinen sisäistää turvallisen partioinnin käsitteen sekä on käynyt koulutuksen aiheesta. Kotimaista vastinetta ja käännöstyötä odotellessa, WOSM:n verkkokoulutus aiheesta löytyy täältä: http://jomo.scout.org/

Aikuisten rekrytoimiseksi tämä osio aikuisvaliokunnasta tekee töitä viestintätoimialan kanssa, jotta aikuisuus partiosta nähdään houkuttelevana vapaaehtoistoimintana. Lisäksi rerkytointiosio vastaa pestinimitysten julkaisemisesta sekä tarpeen mukaan toimittamisesta ylätasolle.

Koulutus

Koulutus on nykyinen valiokunnan nimi ja kun sanon että siitä on päästävä eroon, niin tarkoitan että on päästävä eroon tiukasta koulutusfokuksesta ja lähdettävä toteuttamaan partioaikuisuuden laajaa tukemista. Meillä on hyvät rakenteet omaava koulutusjärjestelmä ja sisältökin on melkein viimeisintä huutoa, mutta nähdäkseni on kaksi huutoa johon keskusjärjestö ei ole pystynyt vastaamaan:

1) Johtajuuskoulutus. Meillä on Value Based Leadership ja se siitä. 20-25-vuotiaista valitettavan pieni marginaali pääsee käymään koulutuksen ja itse olen niitä onnekkaita jotka ovat saaneet kurssin käydä. Johtamista meillä kyllä koulutetaan: Ryhmänohjaajakurssilta lähtien käydään läpi samoja asioita, joita yliopistoissa käydään erilaisissa johtamisen kursseilla läpi paljon tylsemmässä muodossa. On ryhmädynamiikkaa, hyvän johtajan kriteeristöä, toiminnan suunnittelua. Kaikki erityisen tärkeitä, mutta ei heikosti johtamistyön onnistumista edesauttavia. Johtajuuttakin partiossa opitaan, mutta lähinnä kantapään kautta ja satunnaisesti.

Suomalainen VBL on ollut kabinettikuiskailuissa jo parisen vuotta. Eikä kyse ole ollut muusta kuin tahdon puutteesta. Lisäisin päälle vielä pidemmälle suuntautuvat johtamisen (management) ja johtajuuden (leadership) koulutukset. Suomalainen VBL olkoon osa vaeltajaohjelmaan sisällytettävää "partiojohtajuuden polkua". Aikuisille partiojohtajille tarjotaan pestikohtaista koulutusta, järjestöjohtamiskurssista puhalletaan pölyt pois päältä ja kääritään hihat. Se pitää rakentaa tiettyä pestiä tukevaksi ja intensiiviseksi monimuoto-oppimiespaketiksi, ei yleiseksi hötöksi. Suurin osa järjestöhierarkian korkeamman tason pesteistä ovat kaksivuotisia, joten ensimmäinen vuosi voisi olla koulutuksellisesti tuettua, ainakin ensimmäisellä kerralla piirihallitus- / valiokunta- / projektipestissä toimiessa. Tällä vastaisin ympäri partiokenttää nähtävissä olevaan johtajuuspulaan. Johtajia on kyllä, mutta johtajuutta...

2) Partio-ohjelman koulutus. Partiokasvatuskoulutus. Ja älkääkä nyt huutako Lapset ja nuoret 1 tai 2 -moduuleja. Tai ohjelman perusteet- ja soveltaminen-moduuleja. Ei. Ei niistä ole siihen. Pj-peruskurssilla käydään pintaraapaisu partiokasvatuksesta. Ko-Gilla, jahka sen joku käy, olen nähnyt parhaaksi kouluttaa hyvin käytännönläheisesti aktiviteettien soveltamisesta, avaten hieman partiomenetelmää ja kasvatustavoitteita siinä ohessa. Partiomenetelmä näyttäytyy toki monessa partiotoiminnassa varsin hyvin, mutta uskallan väittää että siinä on usein tekijänä enemmän perinteet kuin aktiivinen toiminnan pohtiminen menetelmälähtöisesti. Saatika sitten kasvatustavoitelähtöisesti! Partiojohtaja, joka osaa tarkastella johtamansa / aikuinentukemansa ryhmittymän tarpeita kasvatustavoitteiden kannalta on sellainen profeetta jonka kärräisin jokaiselle pj-peruskurssille ja Ko-Gille kertomaan mitä hän osaa ja MITEN hän sen oppi.

Tälle tielle voimme kuitenkin lähteä. Partiokasvatus tulee nostaa partiojohtajien koulutuksen keskiöön ja lähestyä sitä aktiivisemmin sekä laadukkaammin kaikista koulutuksen sallimista suunnista. Eikä vain siten että annetaan sen muhia taustalla vaan kerrotaan se joka kerta ääneen. Jos partiojohtajien peruskurssilla muodostetaan pienryhmiä, niin kerrotaan että niitä muodostetaan koska se on osa partiomenetelmää sillä partiolle ominainen toiminta on pienryhmissä toimiminen, niissä oppiminen ja pienryhmään kuulumisen mukanaan tuoma kasvu kohti kasvatustavoitteita. Menetelmän avulla toteutuvia kasvatustavoitteita ei muuten pahemmin tuoda esille juuri missään, vaikka niiden vaikutus kohderyhmäläiselle saattaa olla jopa suurempi kuin yksittäisten aktiviteettien kautta saavutettujen kasvatustavoitteiden.


Loppukaneetti, eli juonenkäänne

Olen saanut  kilpailijan! Ropsu Helle, jota pidän varsin suuressa arvossa ja hienona miehenä, tavoittelee myös Suomen Partiolaisten hallituksessa koulutustoiminnanalasta vastaavan jäsenen paikkaa. Tämä on varsin mahtava juttu, sillä tiedän Ropsun olevan hyvin samoilla linjoilla tarvittavista muutoksista ja uskon, että kumpi tahansa valitaan niin aikuisuus partiossa on hyvissä ja varmoissa käsissä. Juonenkäänne tässä löytyy siinä, että viime viikkojen kuluessa olen alkanut enemmän ja enemmän lämpiämään kasvatusohjelmatoiminnanalasta vastaavan Suomen Partiolaisten hallituksen jäsenen pestiä kohtaan. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä tiedän että kyseinen toiminnanala ei ole millään ilveellä yhden henkilön haltuunotettavissa, vaan vaatimukset pestille ovat suorastaan epäinhimilliset. Lisäksi rekrytointitarve on huutava ja kenttä elää hajanaisuuden tilaa. Ehkä juuri siksi se houkuttaa, olisi väärin olla kiinnostumatta jostain jota on tehnyt jo vuosikaudet (Ohjelmauudistus - V/L-SP:n ohjelmaohjaaja - L-SP:n ohjelmaministeri - Ohjelmavaliokunnan jäsen) ja etenkin olisi väärin jättää huomioimatta lukuisia arvossa pitämiäni henkilöitä jotka ovat minulle kyseistä pestiä ehdottaneet. Joten kuulitte sen täällä ensin: Asetun ehdolle Suomen Partiolaisten kasvatusohjelmatoiminannalasta vastaavan hallituksen jäsenen pestiin. Ja pahoittelut Annalle tämän skuupin menettämisestä!

Tukevasta aikuisesta tuetuksi aikuiseksi

Aikuisen tukemista, mallia ensihoito. Partiossa samalla tasolla? Vasta kun onnettomuus on sattunut niin tulee tukea?

Kuulkaa Sanaa Ohjelmauudistuksesta! Taas!

Aikuisen tuen mantra on yksi parhaiten itsensä läpi lyöneitä ohjelmauudistuksen merkittäviä muutoksia. Jokaiselle ikäkaudelle partiomenetelmän kautta taattu riittävä vanhemman partiolaisen tuki on loistava mahdollisuus vaikuttaa partiotoiminnan laatuun kaikilla tasoilla. On merkittävää sisäistää myös se, että partiomenetelmän aikuisesta tuesta puhuttaessa ei tuijoteta 22. ikävuoden rajaa tiukasti. Aikuisen tuen toteutuminen on ennen kaikkea tilanteesta riippuva. Yksittäisen sudenpennun kannalta samoajan johtamassa leikissä toteutuu varsin riittävä aikuinen tuki. Toisaalta vaeltajalle ei voi toinen vaeltaja toimia aikuisena tukena.


Ikävät uutiset ovat, että aikuinen tuki toteutuu kovin surkeasti tällä hetkellä. Mutu-tuntumalta sanoisin että samoajaikäkaudesta ylöspäin aina sinne olen mennyt kotiin -vaiheeseen asti aikuinen tuki epäonnistuu. Ja kyllä, esitän tässä ja nyt että myös aikuisille voi, ja on jopa suotavaa soveltaa partiomenetelmää kaikessa toiminnassa. Partiomenetelmä on se mikä tekee partiosta partion, eikä vain epämääräistä huivikaulaisten ihmisten keekoilua enemmän tai vähemmän luontoympäristössä.

Mistä sitten aikuiseen tukeen saataisiin laatua? Sudenpentujen, seikkailijoiden ja tarpojien osalta ongelma tuntuu olevan pienempi. Roolijako aikuisen ja lapsen/nuoren välillä on selkeä ja partiossa opittavat taidot ovat hyvin käytännönläheisiä, selkeästi rajattavissa tai syntyvät partiomenetelmän toteutumisen kautta kuin itsestään. Ongelmia nähdäkseni ilmenee lähinnä aikuisen ottaessa liian suurta roolia asioiden onnistumisen takaamiseksi, pitäähän partiossa saada epäonnistua: "Partiossa puuron kuuluukin palaa pohjaan."
 

Yksinäistä on. Yksi näistä on. Aikuinen.

Samoajaikäkaudessa, jossa yksilöiden persoonat alkavat löytämään muotoaan ja aikuisen tuen pitäisi kyetä muuntumaan myös yksilöllisemmäksi, alkaa ongelmat. Aikuisen tehtävät muuttuvat haastavammaksi sellaisella osa-alueella johon koulutusjärjestelmällä ei ole antaa tarpeeksi eväitä. Valitettavasti suurin aukko koulutusjärjestelmästä löytyy partio-ohjelman, tai mieluummin käyttäisin sanaa partiokasvatuksen kohdalta. Aikuinen jää kovin yksin. Ja se yksin jääminen synnyttää tarpeen ryhtyä systemaattisesti hallinnoimaan aikuisresursseja.

Eräs tapa lähtestyä tätä ongelmaa on perehtyä WOSMin tuottamiin materiaaleihin, jota olenkin kätevänä ja oppimishaluisena partiojohtajana tehnyt. WOSMin World Adult Resources Handbook (2005) antaa varsin kattavan katsauksen aikuisiin partiossa. Sieltä löytyy myös seuraava kuvio aikuisen "polusta" partiopestissä:

Suomen Partiolaisten aikuisresurssitoiminnanalan (nimikilpailu edelleen auki) ydintehtävä on yo. kuvion "Activities" -kohdan jouheva, tehokas ja pitkäkestoinen toteutuminen jokaisen partioaikuisen kohdalla. Tämä on toiminnanalan tarkoitus. Luomalla tehokkaan hallinnollisen rakenteen aikuisresursseille, mahdollistetaan aikuisen onnistuminen pestissään sekä luodaan partiosta myös aikuisille innostavaa, osallistavaa ja voimauttavaa. Partiobrändipullon mukaisesti. Hik!

Seuraavissa blogikirjoituksissa syvennyn aiemmin esittämäni kuvan vasemman laidan nelijakoon: Rekrytointi, koulutus ja tuki, henkilökohtainen kehitys ja aikuisresurssien hallinnointi. Hahmottelen miltä Suomen Partiolaisten aikuistoiminnanala voisi näyttää ja mitä tehtäviä sillä on. Stay tuned!

Vaeltajat, nuo murheenkryynit

Tässäpä niitä vaeltajia on.

Aloitan edellisen bloggauksen kuvahässäkän ruodinnan historiasta, ja nimenomaan omalta kannalta tarkastellusta lähihistoriasta: Vaeltajat. Kaksi vuotta pään takomista seinään. Toimin Suomen Partiolaisten vaeltajaohjelmajohtajana vuosina 2010-2011 ja voin rehellisesti kertoa että siinäpä on ikäkausi joka ei todellakaan toimi. Eteenpäin on kuitenkin tultu ja muistuttelen itseäni jatkuvasti, että uusi partio-ohjelma otettiin käyttöön vasta vuonna 2010 joten tämän ikäkauden kanssa ollaan vasta alkutekijöissä jos sielläkään. Olen kuitenkin havainnoivinani kaksi massiivisen kokoista ongelmaa jo nyt:

1. Vaeltajaikäkausi on auttamatta liian lyhyt. Mietin millainen olin itse 18-22-vuotiaana: Tein töitä jo lukion loppuvaiheilla, ylioppilaskirjoitukset jaoin keväälle ja syksylle sekä niiden jälkeisen kevään huinin siellä sun täällä töissä ja töittä, kun kesällä oli kuitenkin varusmiespalveluksen suorittaminen edessä jossa holahtikin sitten 1,5 vuotta sopimussotilaana suoritetun tukiopetuksen myötä. Ja katso: Olin 21,5-vuotias kun siirryin reserviin. Missä välissä olisi pitänyt löytää se aika partiolle, kun elämäntilanteessa tapahtuu jatkuvia muutoksia enkä rehellisesti sanottuna tiennyt kuin vasta armeijan jälkeen mitä (luulin) halu(av)an(i) elämässä tehdä. Tiedostan toki, että on niitä jotka päätyvät suoraan lukion penkiltä korkeakouluun tai vielä parempaa: Ammattikoulusta työelämään ja heillä saattaa olla enemmän aikaa annettavana myös partiolle. Kuitenkin 18-22-vuotiaana kohdattavat elämänmuutokset vievät, ja onneksi vievät, nuoren muille teille kuin partion pariin.


2. Vaeltajaluotsit. Voi pojat. Ryhdyin lippukunnassamme tähän pestiin tänä syksynyä. Luin yhden junamatkan aikana vaeltajaluotsin oppaan läpi. Voi veljet. Olihan siinä kerrottu vähän millainen ohjelman rakenne on, mitä 18-22-vuotias nuori voisi etäisesti kaivata, mutta ei minulla sen luettuani ollut hulabaloo-tunnetta ja let's do this-fiilistä. Oli enemmänkin sellainen: Voi jeesus. Tässäkö se nyt on? Tällä pitäisi pärjätä? Miksei kukaan vaeltajaohjelmajohtaja ole tehnyt vaikkapa mallipohjaa vaelluskartasta? Onneksi noheva vaeltajaluotsi ja käsittämättömän kova sälli Arttu Piipponen oli sellaisen tehnyt ja sen olin itselleni PäPan piirileiri Sarasteella häneltä kähveltänyt. Tiedostan, että en ole käynyt vaeltajaluotsikoulutusta, se modyyli taitaa löytyä jostain pj-peruskurssien lomasta. Ihmetyttää, että mitä poppamiehen tansseja ja BP:n verenjuontia siellä tehdään, jos minusta aiotaan takoa muutamassa tunnissa 18-22-vuotiaan nuoren partiokasvatuksellinen suunnannäyttäjä. Eikä edes yhden, vaan seitsemän!

Ratkaisuna vaeltajaikäkauden lyhyyden osalta esitän vaeltajaikäkauden ja aikuisuuden tiukan kahtiajaon hälventämistä. Vaeltajalle on luotava mahdollisuus tehdä selkeä, ja kiireetön valinta siitä milloin hän astuu partion aikuisuuteen vievälle partiojohtamisen polulle. Samalla aikuisuuden "ehdotonta" alaikärajaa hilataan vaikkapa kansainvälisesti käytössä olevaan 25. ikävuoteen. Tärkeintä on antaa vaeltajalle aikaa kasvaa aikuiseen partiojohtajuuteen, koittaa omia rajojaan edelleen partiokasvatuksen kohteena ja saada pitkäjänteisesti tukea vaeltajaluotsilta, jonka rooli on yksilölle mentori ja vaeltajaryhmälle fasilitaattori.

Mitä tämä vaeltajan "partiojohtajuuden polku" sitten pitäisi sisällään? Tähtäimessä on aikuisuuden vastuihin ja rooliin asettunut partiojohtaja, jonka tehtävänä on mahdollistaa lasten ja nuorten toimintaa. Tämän polun voisi aloittaa Suomen paras ja käytetyin osa vaeltajaohjelmaa:

Pj-peruskurssi. Moduulirakenteeltaan sen ainakin pitäisi toimia jonkinlaisena johdatuskurssina partiojohtajuuteen, opettaen paljon lippukuntatoiminnan arjesta sekä jonkin ikäkauden johtamisesta.

Pj-peruskurssilla opeteltuja taitoja lippukunnassa harjoiteltuaan vaeltaja suuntaa keräämään kokemusta, tietoja ja taitoja taitokursseille, ulkomaan- ja kotimaanmatkoille, lippukuntien johtamistehtäviin, piirin vapaaehtoistehtäviin ja erilaisiin projekteihin.

Kolmantena, joskin vapaaehtoisena vaiheena on jonkinlainen johtamistaitoja kehittävä koulutus, suomalainen vastine Value Based Leadership -kurssille. Tätä ei luonnollisesti ole vielä olemassa, mutta tahtotilaa ja osaamista alkaa pikkuhiljaa Suomesta löytymään. Tämän puhtaasti johtamistaitoja korostavan kurssin käytyään vaeltaja on valmis entistäkin vaativimpiin johtamistehtäviin sekä luottamustehtäviin.

Lopullisena askeleena aikuisuuteen siirtymisessä vaeltaja tekee loppuun vaeltajaohjelman toteuttamalla ulkomaanprojektin ja osallistumalla exit-seremoniaan. Viimeistään tästä seuraa aikuispestin vastaanottaminen ja siirtyminen mahdollistajaksi. Ko-Gin käyminen tässä vaiheessa on myös omiaan tukemaan aikuisuuteen siirtymisessä.



Läpi tämän johtajuuden polun korostuu aikuisen tuen rooli. Mistä Isengardin savuisista montuista tällaisia aikuisia nousee, onkin seuraavan bloggauksen aihe.

Yksinäinen aikuinen

Partiojohtaja! Oletko yksinäinen? Onko vaikea keskustella pestissäsi kohtaamistasi ongelmista? Eikö aika riitä? Onko pestisi liian epämääräinen? Älä huoli, nyt siihen on ratkaisu!

Olen viime aikoina vakavasti pohtinut asettumista ehdolle Suomen Partiolaisten hallitukseen. Tätä tekstiä kirjoittaessani Suomen Partiolaisten ylin päättävä elin, kunnianarvoisa Partioneuvosto kokoontuu Rantapuisto-nimisessä 90-luvun lamaa edeltävää loistokkuutta uhkuvassa kokoushotellissa. Asialistalla on kunnianarvoisan koulutusministeri Hilanderin eroanomus ja mikäli hänelle ero myönnetään niin saatanpa asettua ehdolle kyseiseen luottamustehtävään.

Mikäli minut valitaan, niin on hyvä jo tässä vaiheessa tehdä selväksi mitä tulen ajamaan läpi mikäli asetun ehdolle ja mikäli valinta osuu minuun. Tiivistettynä se löytyy tästä:

Huomasithan, että siellä oli pari provokatiivista koukkua jotka kieli poskessa kirjoitin. En oikeasti halua koulutuksesta eroon ja Johtamisakatemia on amerikkalaisittain ilmaistuna "long shot". Ne on kuitenkin siellä herättämässä keskustelua ja tunteita. Uskon kuitenkin vakaasti että nykymallisesta koulutuksesta on päästävä eroon, meidän on tuettava meitä aikuisia muutenkin kuin kouluttamalla heitä... meitä.

Päälinjauksinani esitän, ja näistä myöhemmin tarkemmin bloggaan:

1. Vaeltajaikäkauden ja aikuisuuden välisen tiukan rajan hälventäminen. Esitän konkreettisiksi keinoiksi aikuisuuden ehdottoman ikärajan siirtoa 25-vuotiaaksi ja "partiojohtamisen polun" rakentamista vaeltajaikäkauden sisään. Tälle polulle vaeltaja voi siirtyä kun hän kokee olevansa siihen valmis ja hyväksyy että sen päädyssä odottaa aikuisen rooli partiossa - partiokasvatuksen kohteesta mahdollistajaksi siirtyminen. 
2. Koulutusvaliokunnan toiminnan keskittämistä laajasti aikuisresurssien hallinnaksi, tämä on ollut suuntaus niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla suomalaisen partiokentän ulkopuolella. Koulutus pysyy edelleen osana uuden aikuisresurssivaliokunnan (nimikilpailu aukeaa nyt!) toimintaa, mutta se on vain osa neljästä toiminnosta eikä toiminnan itse tarkoitus.

Tässä ajatuksiani. Kommentointi on erittäin toivottavaa, koska Groucho Marxia mukaillen: Jos ette pidä niistä niin minulla on toisia. Eipä tullut vielä tällä kertaa tiukkaa hallintotieteellisä ruodintaa, tämän ajatuksen pohjatyö tehtiin vuosien vierestäseuraamisella ja viime viikkojen aktiivisella keskustelulla minun nähdäkseni viisaiden partiojohtajien kanssa.