En ole mikään kasvattaja. En omista, eikun mikä se verbi on... no, minulla ei ole lapsia. En myöskään ole ammattipedagogi, kasvatustieteilijä tai mitä näitä on. Olen ihan tylsäntyypillisen partiojohtajuusputken sudenpennusta lippukunnanjohtajaksi läpikäynyt partiokasvattaja. Olen kuitenkin (toivottavasti) astumassa tehtävään, jossa minulta edellytetään jonkinlaista näkemystä kasvatusasioista, joten niitä teille tarjoan. Käyn läpi jokaisen yleisen kasvatustavoitteen, pyrkien kuvaamaan mitä partio voisi tarjota nykyisille lapsille ja nuorille, tulevaisuuden maailman supersankareille. Näkemykset ovat subjektiivisia ja perustelluin kommentein muutettavissa. "These are my principles, and if you don't like them.. well, I have others." -Groucho Marx
• Elämänhallinta
Nuoret on fiksuja, kaikkivoipia ja valitettavan usein siinä luulossa että täällä ollaan ikuisesti huinimassa. Partio antaa eväitä elämänhallintaan lyömällä päähän ajankäytön pohdinnalla, asioiden asettamisella tärkeysjärjestykseen mielellään arvoihin peilaten ja osoittamalla ihmiselämällä olevan muitakin määrääviä tekijöitä kuin kädessä tikittävä kello tai takataskussa tuntuva lompakko. Epäsuorasti partio saattaa pakko-opettaa elämänhallintaa, kun partiohulvattomuuksista täyttyvän kalenterin tyhjistä koloista olisi löydettävä aikaa vaikkapa siivoamiselle, pyykinpesulle, tiskaamiselle, työnteolle...
• Terveiden elintapojen edistäminen
Käyn kaupassa 1-2 kertaa viikossa ja noin joka toinen kerta voivottelen päässäni sitä eineksen, valmisruoan, rasva-hiilari-kombojen ja makeiden juomien kavalkadia joka kassalla ympäröi omaa "Seuraaava asiakas"-barrikadein suojeltua täysjyvähedelmävihanneslinnakettani. Tämän edistäminen lähtee ihan perusasioista, ruonalaiton opettaminen lapsille perusraaka-aineista. Ei tuoda kolmea pussia karkkia retkelle. Jotain missä voitaisiin tehdä enemmänkin on tuoda esiin riittävän unen merkitystä ihan mainitsemalla siitä (jokainen partiolainen saa ennemmin tai myöhemmin itse huomata kuinka unenpuute vaikuttaa häneen) sekä liikunnan merkityksen korostaminen. Mitä jos tehtäisiin partiosta se paikka, jossa voi harrastaa liikuntaa ihan sen liikunnan ilon vuoksi. Ettei tarvitsisi menestyä? Sellaiset harrastukset on harvassa yli 12-vuotiaille.
• Luovuus ja kekseliäisyys
En osaa. Pääsen kokeilemaan. En osaa. Kokeilen silti. En osaa. Tulipa siitä ruma. En osaa. Mutta eiköhän me jotain keksitä. En osaa. Entä sitten? Partiossa tehdään, kokeillaan ja koetaan niin paljon, niin monipuolisesti, että unohdamme itsekin kuinka monipuolinen harrastus onkaan kyseessä. Jos lippukunnan aikuisilla vaan riittää intoa sysätä haasteita partiokasvateilleen, he kyllä kokeilevat, luovat ja keksivät!
• Toimeen tarttuminen
Kysy keneltä vaan partiolaisten parissa toimineelta EVP:ltä. Tämä me osataan. Lieneekö se sitten juuri siinä, että uusia haasteita on heitetty vastaan jatkuvalla syötöllä ja niistä on aina selvitty edes jotenkin päin voittajana? Joka tapauksessa partiolaiselle ei tee pahaa ottaa nk. hommaa haltuun.
• Käsitys oikeasta ja väärästä
Partiossa ei puhuta etiikasta tai moraalista. Ja hyvä niin. Arkielämän valinnat opettavat paremmin kuin paraskaan filosofian maisteri. Globalisaation myötä meille virtaa solkenaan valintoja joita tehdä, joistakin tiedämme enemmän, joistakin vähemmän. Partio auttaa lapsia ja nuoria katsomaan fyysisen esineen tai edessä näkyvän asian taakse. Tämä kumpuaa läheisestä luontosuhteestamme, jokainen partiolainen tietää ja oppii että niinkin yksinkertainen asia kuin vesi on joskus kannettava mukana. Tai ruoka ei vain ilmesty pöytään. Tämä auttaa hahmottamaan myöhemmin sitä, mitä se edessämme näkemä asia oikein onkaan.
• Oman maailmankatsomuksen muodostaminen
Mikä olisikaan parempi tapa löytää maailmankatsomus kuin auttaa yksilöä tunnistamaan omat arvonsa ja luoda samalla pelikenttä, jossa niitä pääsee toteuttamaan? Partiossa se onnistuu! Tässä korostuu myös partion kyky luoda omien polkujensa kulkijoita. Partion tarjoaa käyttöön kysymyksen: "Miksi?", joka on varsin käyttökelpoinen polun haarautessa tai jonkun pyytäessä lähtemään suuntaan joka ei vaan jotenkin tunnu oikealta. Partiossa oppii myös sellaisen tärkeän taidon, että ainoastaan peilistä löytyy se henkilö joka voi määrätä, mutta on myös yksin vastuussa tuolla elämän polulla otetuista askeleista.
• Oman jumalasuhteen etsiminen
Partion perusti kristitty herrasmies, joka nimesi yhdeksi partiolaisen velvollisuudeksi velvollisuuden jumalaa kohtaan. Silti jotenkin mystisesti tästä kehkeytyi sadan vuoden kuluessa maailman suurin nuorisojärjestö, jossa on edustajia uskontokuntaan katsomatta. Partiolla on kyky katsoa symbolien ja kulttuurien taakse, löytää sieltä takaa se samanlainen ihminen, jolla on samanlainen arvopohja. Sieltä löytyy se teidän, ja meidän, jumala. Jokaisesta ihmisestä omanlaisensa, mutta kuitenkin kaikissa niin samanlainen.
• Ihmisyyden näkeminen arvokkaana
OECD-maista nopeiten eriarvoistuvassa maassa partio pystyy tarjoamaan sitä, missä koko muu yhteiskunta näyttää suuntaavan eri suuntaan. Meillä ei ole kokoomusta äänestävää isää tai yksinhuoltajaäitiä, ei hyvästä yliopistosta ennätysajassa valmistunutta veljeä tai sitä joka suvun kauhuksi kävi vain ammattikoulun. Meidän isosiskot eivät ole masentuneita tai viiltele itseään, eikä kukaan meistä pelkää kouluun menemistä koska meitä kiusataan vaatteidemme vuoksi. Meillä on partiolaisia. Kaikki erilaisia, mutta kaikki partiolaisia. Tämän kun toteutamme, on enää hyvin lyhyt askel nähdä ihmiset ihmisinä, ja siksi arvokkaina.
• Erilaisuuden näkeminen rikkautena
Viittaan nyt edelliseen kohtaan. Erilaisuudet. Eihän me mistään muusta puhutakaan kuin erilaisuudesta. Partion toivoisi, ja se tarjoaakin, turvasataman median, koulun, kulttuurin, koko yhteiskunnan erilaisuuspommitukselta. Kaikki olemme samanlaisia ressukoita täällä jossain universumin laidalla. Partion vahvuutena näen sen kyvyn tuottaa ärsykkeitä jotka pakottavat yksilöitä madaltamaan suojamuureja eli niitä rooleja joita olemme tottuneet pitämään yllä. Toinen jalka suossa polvea myöten on paha näyttää muulta kuin siltä autenttiselta itseltään, se tuo toiset ihmiset lähemmäs kun he huomaavat suossa seisojan olevan ihan yhtä pieni ja raukka, tunteidensa ja pelkojensa vietävänä, kuin he itse. Silloin unohdamme erilaisuuden, ja vasta kohdatessamme toisemme yhteisellä tasolla, ihmisinä, näemme erilaisuutemme rikkautena. (Jos koet huumorintajusi kestävän yhden kaikkien aikojen parhaan stand-up koomikon George Carlinin tästä aiheesta hyvin kertovaa pätkää, ole hyvä.)
• Kyky asettua toisen asemaan
Aasinsillasta aasinsiltaan. Äsken oltiin kiinni suossa ja sillä tavoin muut näkivät heikkoudessa ja avuttomuudessamme jotain todella tuttua. Partio auttaa täten, ja myös esimerkiksi kansainvälisyyskasvatuksen kautta luomaan "sosiologista mielikuvitusta", jonka avulla voimme edes etäisesti kyetä kuvittelemaan astuvamme jonkun muun kenkiin. Kv-kasvatuksessa leikimme olevamme vaikkapa intiaaneja tai afrikkalaisia, preerialla tai viidakossa. Joskus siis leikkien, mutta myöhemmin vakavin mielin osaamme asettua toisen asemaan. Jokin päivä ehkä jopa tuntemaan mitä hän tuntee. Tähän partio valmentaa luomalla aitoa face-to-face -vuorovaikutusta.
• Yhteisvastuullisuus
Partiomenetelmästä löytyy vartiojärjestelmä, joka on määritellään näin: "Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Näissä pienryhmissä lapsi ja nuori kasvaa toimimaan ryhmän jäsenenä." Päätetään yhdessä - jaetaan vastuuta, ollaan yhdessä vastuussa.. Sieltä se kumpuaa. Ja partiomenetelmää VOI ja SAA, ehkä jopa pitää käyttää kaikessa partiotoiminnassa. Myös aikuisille hallinto- ja paperipartiolaisille voisi tehdä hyvää ottaa elementtejä siitä käyttöön. Turhaan me ajattelemme että menetelmä on vain lapsille, se on myös tapa tuoda partion tavoitteita ja arvopohjaa käytännön toimintaan. Nämä kaksi asiaa pitäisi olla partioaikuisellakin selkeänä mielessä: Omat tavoitteet, omat arvot.
• Reiluus ja suoraselkäisyys, ”oikeamielisyys”
Partio luo niin paljon tilanteita joista selviäminen riippuu vieressä olevasta ihmisestä ja ympäröivästä ryhmästä. Tällainen voi olla kovin vierasta tämän päivän maailmassa, jossa jokainen selviää ensisijaisesti itse ja sen jälkeen apuun huudetaan yhteiskuntaan. Vähän kärjistäen. Partio kuitenkin osoittaa sen, että muut ympärillä ovat meille arvokkaita ja he ovat ja pysyvät siinä kun kohtelemme heitä reilusti, toimimme suoraselkäisesti ja oikeamielisesti. Partio antaa myös mahdollisuuksia valintojen tekemiseen, ja niiden kautta jalostuu lapsesta/nuoresta hyvää haluava aikuinen, kunhan päätösten seuraukset tuodaan näkyville ja lapsi/nuori opetetaan ottamaan vastuu päätöksistään.
• Omien tunteiden ja mielipiteiden ilmaiseminen tilanteeseen sopivalla tavalla
Tähän voisi vetäistä jokaisen ohjelma.partio.fi:stä löytyvän aktiviteetin josta löytyy sana "keskustelemme". Ja niitä on muuten paljon. Tosiasiassa omista tunteista ja mielipiteistä ilmaisu opitaan partiossa ihmistenvälisessä kommunikaatiossa, yksittäiset aktiviteetit ovat vain väline tämän saavuttamiseen.
Suhde yhteiskuntaan
• Kyky toimia ryhmässä ja ryhmää laajemmassa organisaatiossaViittaan aiempaan "Yhteisvastuullisuus" -tavoitteeseen sekä partiomenetelmään. Tämä on luonnollinen ja korostettu tapa toimia partiossa, sen myötä opitaan ryhmätaidot. Partio sisältää kuitenkin paljon ryhmää laajempia elimiä, joista myös saadaan nousujohteisesti kokemuksia. Partiokasvatuksen vahvuus on siinä, että se pystyy loistavasti simuloimaan "oikean elämän" tilanteita, luomalla turvallisen ympäristön harjoitella elämässä tarvittavia taitoja. Ryhmässä ja sitä laajemmassa organisaatiossa toimiminen on juuri tätä. Ehkä juuri tämän vuoksi partioliike on liike. Jos meillä olisi vain jähmeitä organisaatioita, emme koskaan voisi oppia elämää varten vaan partiosta tulisi itse tarkoitus. Kysynkin: Mitä varten partio on olemassa? Itseään, vai muuta elämää?
• Kyky ja halu osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen
Yhteisesti kannettu vastuu (jälleen viittaus ylempään) ja vartiojärjestelmä luo alusta alkaen selkeän kuvan siitä, että asioiden hoitaminen yhdessä on järkevä tapa toimia. Tähän järkevään tapaan pääsee vaikuttamaan vain osallistumalla. Partiossa meidän on vielä lisättävä avoimuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, jotta voimme tehokkaammin antaa lapsille ja nuorille kyvyn sekä halun vaikuttaa vieläkin suurempiin asioihin. Mun mielestä partioliike ei voi levätä, ennenkuin jokaisella partiolaisella on halu luoda tätä maailmaa paremmaksi paikaksi. Kykyä kyllä löytyy.
• Oman ja muiden kulttuurien arvostus
Meitä on reilu 40 miljoonaa partiolaista ympäri maailmaa. Kansainvälisyyskasvatusta, suurleireillä vierailevia ulkomaalaisia, ihmisyyden korostamista kulttuurien sekä ulkoisen erilaisuuden fasadin takana. Partio-ohjelmasta löytyy kruununjalokivenä vaeltajien ulkomaa-projekti. Työkaluja siis on, mutta meillä pitää olla myös työhalu. On niin helppoa jäädä istumaan omalle koivusta veistellylle puupallille tuijottelemaan pohjantähteä. Se vaatii todellakin työtä ja omalta mukavuusalueelta ulos astumista, että opimme ymmärtämään muita kulttuureja. Kanssakäymistä ja kohtaamista, epävarmuuden tunteen sietämistä ja toistemme löytämistä. Partio auttaa suunnattomasti muiden ihmisten kohtaamisessa, onhan meillä jo valmiina yhteisesti jaetut arvot. Silloin lähestyminen on turvallisempaa. Se kangasriepu kaulan ympärillä saa aikaan ihmeitä.
• Kyky ymmärtää itsensä osaksi paikallista, kansallista ja kansainvälistä yhteisöä
Ilmeisesti runosuonen pulppuaminen alkaa ehtyä, sillä jälleen tulee viittausta aiempaan. Luomalla kohtaamisia ihmisten välille, he vääjäämättä ymmärtävät myös oman sijoittumisensa niin omassa ryhmässä, kuin suuremmassakin, lopulta koko ihmiskunnassa. Partio laajentaa myös maailmankuvaa, tuomalla "maailman lähelle". Tämän toteutumisessa kaivataan myös sitä "sosiologista mielikuvitusta", josta myöskin aiemmin mainitsin.
• Sitoutumisen ja vastuun merkityksen ymmärtäminen
Henkilökohtaisen sitoutumisen ja vastuun merkitys alkaa nousujohteisesti siitä, että tullaan partiokokouksiin. Ollaan ajoissa. Huivi on kaulassa. Hyppy toiseen päähän partio-ohjelmaa. Otetaan vastuuta, sitoudutaan pesteihin, hoidetaan sovitut tehtävät. Ensi kerralla kun joku voivottelee miten vaikeaa vaeltajia on sitouttaa toimintaan, mene ja kysy: Oliko sillä huivi kaulassa joka sudarikokouksessa?
Suhde ympäristöön
• Positiivinen, emotionaalinen ja suora luontosuhde
• Kyky liikkua ja toimia suomalaisessa luonnossa (metsässä, merellä, tuntureissa)
Tätähän partio parhaimmillaan on. Kysmys lienee, onko meillä vielä halukkuutta mennä sinne? Pelaan tässä vaiheessa B-P-kortin: Partio ei ole kerho eikä pyhäkoulu, vaan metsien koulu. Lapsi ja nuori löytää kyllä sisältään sen esi-isänsä ja -äitinsä, joka asui luonnon kanssa symbioosissa. Paatuneinkin cityläinen löytää yhteneväisyyden, suoranaisen kaipuun luontoon, kun vain luodaan mahdollisuuksia. Partio luo niitä mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet kääntyvät konkreettisten taitojen oppimisen avulla elämyksiksi.
• Luonnonsuojelun tarpeen tiedostaminen ja omat mahdollisuudet sen edistämisessä
On kyse sitten metsään jätettävistä roskista tai oppi siitä miten se sinne jätettävä kertakäyttölusikka on syntynyt, on partion keskeinen anti luonnonsuojelulle sen ymmärtäminen, että teoilla on seurauksensa.
• Vastuu elinympäristöstä
Ihmiselämän suurin laina ei suinkaan ole asuntolaina. Se on tämä paikka, jonka rakennamme väliaikaisesti itsemme näköiseksi, muokkaamme siitä miellyttävän, kokeilemme sen rajoja ja sitten, ennen kuin arvasimmekaan, se kaikki otetaan meiltä pois. Se oli vain lainassa jälkipolvilta. Me emme ole täällä kovin kauaa, mutta sen verran olemme velkaa jälkeläisillemme, että emme voi elää täällä miten tahansa. Partiossa pienetkin teot auttavat meitä luomaan parempaa jälkeä elinympäristöömme, kantamaan vastuuta siitä millaisen paikan jätämme jälkeemme.
• Luonnon kunnioittaminen
Viittaan luontosuhteeseen. Kunnioittaminen, olkoon se vähän pelonsekaistakin, on tarpeen. Me olemme elossa vain ja ainoastaan 8 minuutin matkan päässä olevan valon ja lämmön lähteen auringon ja jalkojemme alla olevan Äiti Maan ansiosta. Partio konkretisoi tätä suhdetta.
Noh, miltä kuulosti? Jos kuulosti pahalta, niin onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Suomen partiolaiset onneksi uutisoi eilen kasvatuspäällikön rekrytoinnista. On oikein tohtorismies kasvatustieteestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti